Kenraalien yö.

Kenraalien yö oli kovin väkivaltainen kertomus mistälie, parempi mieli tuli, kun raa'asti viilsi sivut pois, ja liimasi kanteen pienet siivet. Ei mikään, jolla on pienet siivet voi olla enää kauhean paha! Siivet lennättivät siis pahat tarinat pois ja tilalle löytyi uusi satu.

Kirja se on vieläkin, mutta sisälle kun kurkistaa, niin Amsterdam siellä pilkottaa. Tai ainakin muutaman vuosikymmenen takainen Amsterdam. Tuskin vedet ovat ainakaan vaihtaneet paikkaa, mutta jokunen muu voi olla toisin. Tämän kanssa ei siis välttämättä kannata lähteä suunnistamaan, Ruustinna ei korvaa eksymisestä aiheutuvaa traumaa.

Kantta koristaakin Ateena, josta löytyy ihania kadunnimiä! Hermeksenkatu voittaa kyllä Hämeentiet, eikä mikään Makkaramäki vedä vertoja Nymfien kukkulalle. Kakolakaan ei ole niin historiallinen kuin Ns. Sokrateen vankila. Toisaalta, löytyyhän Turustakin Kirsikkatie ja muut makoisan marjaisat maut.

Jos ei vielä välähtänyt, niin rasiahan siitä tosiaan tuli! Nykyinen kenraalien yö voi kertoa matkamuistoista, vastaanotetuista korteista, tai vaikka mummon perintöhelmistä. Kirjat antavat aina lukijalleen mahdollisuuksia omien mielikuvien muodostamiseen. Niin tämäkin! Kenraalit toimivat vasta testiversiona, mutta Prinsessa ja Prinssi tuolla laatikossa jo odottavat omaa uutta tarinaansa.

Ja täällähän niitä kortteja jo hieman näkyykin. Siis ystävänpäiväkortteja tulloo enemmänkin, jouvut vain odottelemahan vielä hetkisen. Skannerilla on ooppera käynnissä, ollaan vasta toisessa näytöksessä.