Luovat hätäratkaisut.

Eihän me meinata pysyä yhtään mukana tässä syysrutiinissa, blogi on vähän hujan hajan ja niin ovat ehkä muutkin suunnitelmat. Eiköhän tästä pikkuhiljaa saada itsemme kasaan. Hulivilihetkistä syntyy kuitenkin usein hätäratkaisuja, joista tässä jaamme yhden! Olipa parisen viikkoa sitten niin, että toinen meistä kestitsi pieniä teekutsuja. Ja ehkä monella muullakin on tällainen tilanne. Nimittäin sellainen, ettei tarjoiluastioita yksinkertaisesti vain ole. Koska niitä ei tarvita päivittäin, niin eipä niitä tule sitten useinkaan hankittua. Mutta onneksi on niin, että romua siitä huushollista löytyy vaikka muille jakaa. Siispä tuloksena syntyi alla olevassa kuvassa esiintyvä ihana jalallinen tarjoilulautanen!

Tarjoilulautanen syntyi hopeisesta/peltisestä, mutta ainakin hopean värisestä tarjottimesta, ja teekutsujen aamuna Ekotorilta haetusta hopeisesta/peltisestä kulhosta(?). Ainakin astian muoto on kulho, sitä emme tiedä, pestiinkö siinä sormia, oliko se ennen maljakko vai kastekippo. Oli miten oli, nämä uudet astiat löysivät toisensa ja kakskomponenttiliimaa (haisee muuten äärimmäisen pahalle, ei kannata liimata keittiössä juuri ennen kuin pitäisi ruveta laittamaan ruokaa!). Lopputuloksena oli kesäkurpitsakakulle aivan loistelias alusta.

Päivän opetus: Hädässä parhaat tarjoiluastiat syntyvät, kirpputorit ovat panikoijan parhaita ystäviä ja ruoka maistuu silti hyvältä vaikka keittiössä liimaa käytettiinkin.

Teemaviikko: #5

Juhlat lähestyy, joten nyt on aloitettava viimeisetkin askartelut! Monissa isommissa juhlissa suositaan paikkakortteja ja pieniä lahjoja vieraille. Tänään onkin luvassa muutama vinkki näihin pulmiin. Paikkakortit, niin kuin kaikki muutkin askartelut, voi tehdä varmasti ainakin sadalla eri tavalla. Helpon ja kauniin version saat pitsikuvioleimalla. Paikkakortti ei muuta tarvitsekaan kuin kauniin kuvion ja vieraan nimen. Hauska idea on liimata paikkakortin toiselle puolelle vanhoja mainoksia lehdistä. Herneenrepijöitä, vuokralaisia, seuran etsijöitä, kodinhoitajia, jokaiselle vieraalle löytyy varmasti uusi identiteetti Teidän juhlissanne! Muistathan, että paikkakorttiin voi myös kirjoittaa mikä yhteys vierailla on juhlan järjestäjiin. Vieraat voi nimetä serkuiksi, lenkkikavereiksi, pyykkipareiksi tai kaffeseuraksi.

Ja sitten se vieraiden muistaminen... Karkit ovat helppo ja hyvä juttu, mutta entäs jos haluaa jotakin vähän erilaista? Kirjoittajan häissä vieraille jaettiin kananmunakennoista valmistettuja sytykeruusuja. Lisäksi violetit sytykeruusut toimivat kauniina pöytäkoristeina! Siinä riitti vierilla keräämistä mökkisaunan sytykkeeksi. Tiesittekö, että on mahdollista myös tilata käsintehtyjä saippuoita? Eräät pienet kädentaitajien yritykset valmistavat ihania kustomoituja saippuoita muun muassa firmoille, mutta varmasti juhlijatkin voisivat teettää oman saippuansa. Mikä sen ihanampaa, kuin hääparin teettämä saippua vieraille mukaan kotiin?

Nyt on askartelut saatu hoidettua, huomenna alkaakin sitten pukeutuminen ja ennen kaikkea asustaminen...

Teemaviikko: #2

Nyt kun meillä on kasa kirjekuoria valmiina on varmaankin aika suunnitella kutsut lähetettäväksi. Millaisia juhlia teillä vietetään tänä kesänä? Kutsukortit voi suunnitella juhlan aiheeseen sopiviksi, tai sitten kutsu voi olla muuten vain kaunis. Alla olevan kutsun teet helposti. Ensin korttipahviin leimataan pitsikuviota leimasimella (Suomalainen Kirjakauppa). Sitten leimataan sana Kutsu koristepaperiin, joka saksitaan ja liimataan korttipahviin, ja voilà, valmista tuli! Helppoa ja kaunista: suosittelemme!

Kutsukorttien tekstit on helppo suunnitella itse koneella, tulostaa kotona ja leikata sopivan kokoisiksi. Mikäli Arial tuntuu tylsältä fonttivaihtoehdolta, netti on pullollaan erikoisia ja erilaisia fontteja, joita voi ladata ilmaiseksi omaan käyttöön. Erikoisilla fonteilla piristät lyhyttä ja yksinkertaistakin tekstiä ja saat yhtäkkiä kutsukortin näyttämään melkeinpä ammattilaisen suunnittelemalta. Tässä siis vinkkejä kotigraafikoille!

Yksi Ruustinnan suosima kikka korttien valmistamisessa on ns. paperin jatkaminen. Tässä asia yksinkertaisuudessaan (ks. alla olevaa kuvaa). Korttipaperi on taitettu niin, että kansi on takakantta lyhyempi. Sitten etukantta jatketaan ruutupaperilla, jolloin korteista saadaan epätavallisen kokoisia ja muun muassa poikkeuksellisen leveitä. Ruutupaperin toiselle puolelle on liimattu koristepaperi, jotta myös kortin sisus näyttää hemaisevalta. Tämä idea on varastamisen arvoinen, ja kerrankin siihen on kehoitettu luvan kanssa!

Hääkutsuja on moni varmasti ehtinyt tehtailla. Mutta ajattelitteko koskaan, ettei kutsussa tarvitse aina lukea sanaa Kutsu? Yleensä kortin avatessa käy ilmi mikä sieltä luukusta on tipahtanut. Kutsussa voi kutsun sijasta olla kuva sormuksista tai vaikka vanha valokuva sukulaishääparista. Tämä idea oli jo kirjekuorien kohdalla, joten miksei jatkaisi sitä kutsuihin? Sitäpaitsi, kun osaatte jo taitella kustomoituja kirjekuoria niin epätavallisten korttikokojen käyttö ei ole enää este vaan mahdollisuus luoda jotakin aivan uutta!

Nyt kun vieraille on informoitu juhlista ja kutsut on saatettu kustomoiduissa kirjekuorissa postiin, on huomenna aika pitää askartelutauko...

Teemaviikko: #1

Nyt korkataan Ruustinnan ensimmäinen Teemaviikko käyntiin! Tässä teemaviikossa hellitään juhlijoita ja etenkin juhlien järjestäjiä. Joka päivä käsitellään jotakin juhliin liittyvää, ja mikä sen parempi aloitus kuin kirjekuoret. Vaikka feispuuk-kutsut ja mitkä lie pitkät tekstiviestiketjut yleistyvätkin, ovat perinteiset kutsut silti ihana yllätys postiluukussa työpäivän jälkeen. Kutsuissa itse kutsu on olennaisin osa, mutta sen voi silti pukea kauniisti itsetehtyyn kirjekuoreen! Eli nyt kaikki downshiftaamaan, lisää kotoilua ja kirjekuorien vääntelyä. Tässä ideoita miten:

Vanhat lehdet ovat mieletön löytö, ja niistä saa mitä suloisimpia kirjekuoria! Mainokset kanteen, sarjakuvia, vanhoja lehtijuttuja tai valokuvia: vastaanottajan hymy on taattua! Osoitetarrat voikin leikata yksivärisestä koristeellisesta paperista ja liimata kuoriin lopuksi. Kirjekuori voi jo ilmaista juhlan aiheen: lähettäjän paikalle voi liimata vaikka ylioppilaslakin, tai kuoren voi sulkea yo-lakki-sinetillä. Miten teet paperisinetin? Leimaa lakkeja paperille (käsintehty on kivan näköinen), leikkaa lakit irti, ja käytä niitä kuorien sulkemiseen liimamalla. Sinetti-idea toimii myös muilla leimoilla, kuten sormuksilla ja oikeastaan millä vaan.

Tänä kesänä lähetetään (tai varmasti jo lähetettiin) paljon hääkutsuja. Kutsut voi vaihteeksi kääriä hääaiheisesti häälehden sivuista valmistettuihin kirjekuoriin! Sormuksia, hääpukuja, hääkakkuja... Koska lehdistä löytyy melkein mitä vain niin kirjekuoristakin saadaan persoonallisia. Osoitetarrojen valmistuksessa voi käyttää mielikuvitusta, vain askartelukauppa ja kirpputorit ovat rajana.

Monen silmää hivelevät ruskeasta paperista valmistetut kirjekuoret. Mutta niihin voi laittaa vähän säväystä, mikäli haluaa yllättää vastaanottajan! Kuoren valmistusvaiheessa liimaa sisälle juhlien aiheeseen liittyvää materiaalia: nuotteja muusikolle, vanha mustavalkoinen hääkuva hääkutsuille tai hääpäivää viettäville, reseptejä valmistuvalle kokille, tai muuten vain kaunista paperia. Kirjekuoren takaosan voi koristella ihanasti liimaamalla yläosaan kakkupaperia: kun suljet kuoren taaksen muodostuu kaunis pitsikuvio. Taas yksi wow factor vastaanottajalle.

Helpon tapa tehdä oma kirjekuori on repiä valmis kirjekuori auki ja käyttää sitä mallina. Meidän tapa oli suunnitella se itse, mutta koska suorakulmion suunnittelu ei ole kovinkaan haasteellista, pystyt siihen varmasti itsekin! Toisaalta, jos taittelu ja näprääminen ahdistaa, soita Ruustinna apuun.

Iloista askartelupäivää kaikille lukijoille! Jatketaan samoissa merkeissä huomenna...

Muistoni ikkunalla.

Tällä kertaa ihastellaan muiden tuotoksia tarinan kera. Vuosi sitten allekirjoittanut otti talteen kaksi pientä suola-/pippurisirotinta. Ei siinä kai mitään ihmeellistä, romua kun on kaapit täynnä niin nuo pikkuiset piiperot mahtuvat hyvin mukaan. Mutta sirottimet kuuluivat alunperin edesmenneelle isoäidilleni. Innoissani siitä, että minulla oli jotakin sukuuni kuuluuvaa, piti pohtia, miten pienet sirottimet saisivat ansaitsemansa kunnian. Olivathan ne selvinneet matkasta Atlantin tuolta puolen aina Suomeen asti ilman, että suolat ja pippurit menivät sekaisin. Melkoisia selvityjiä sanoisinko?

Kirjoittajalla on lahjakkaita ihmisiä ympäristössään, niinpä nämäkin vietiin hieman tuunattavaksi tuonne maaseudun helmaan. Pianpa niistä syntyi jotakin ihanaa ja kaunista, perinteitä kunnioittavaa ja silmää ilahduttavaa. Ihana ikkunakoriste tai minkä-tahansa-paikan-koriste on Taina Utriaisen käsien tuotosta. Tainan käsissä syntyy paljon muunkinlaisia killuttimia, pitsitöitä ja mm. pieniä tarjoiluastioita pääosin kierrätysmateriaaleista. Henki välillä salpautuu kun käy katsomassa uusia luomuksia...

Ja mikä parasta, nyt Ruustinnaiset osaavat leipoa Ruustinnan kakkua! Elikkäs, jos joskus avataan jonkinnäköistä kivijalkamyymälää (lue: haaveillaan mahdottomasta) niin avajaisiin leivotaan sitten tuollaista. Tosin, täytyy varmaankin testata sitä seuraavassa pajailussa. Kakkuarvostelu kuulunee perästä päin. Siihen saakka nautitaan kevätauringosta, joka varmaan vahingossa löysi tiensä esiin.

And a small summary in English for those across the Atlantic (or elsewhere). This beautiful decoration was made from my Grandma Beulah's adorable salt and pepper shakers. The artist behind this is a friend of mine, Taina Utriainen. She also makes wonderful other products and I am happy to boldly promote her work! So now, the only things I have related to my Grandma have a worthy place in my home.

Uudet haaveet.

Uusi vuosi, uusi aika, uudet kujeet ja uudet tuulet. Niistähän on vuosi 2013 tehty! Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan meidän kohdalla, toivottavasti seuraatte mukana, koska emme itsekään tiedä mitä tuleva vuosi tuo mukanaan. Almanakka tyhjillään odotamme jännityksellä tulevaa elämällä tätä päivää ja unelmoimalla huomisesta.

Vieno

Uuden vuoden tapahtumista kannattaa aina haaveilla. Voi haaveilla ylimääräisestä ajasta, uudesta saumurista, nettikaupasta, hyvistä myyntitapahtumista, uusista asiakkaista, omasta yhteistyöhalukkaasta valokuvaajasta, mannekiineista, mahtavista uusista luovista tuotekuvista, uusista tuotteista, painokankaista, pussukoista ja mopsukoista. Koska haaveilu on terveellistä, suosittelemme päivittäiseksi haaveiluannokseksi puoli tuntia, ja epärealistisille haaveille lisäksi kaksi tunti realistista järkeilyaikaa. Antoisaa haaveilullista alkanutta vuotta 2013!

Tonttupaja.

Tänään, ensi yönä, huomenna ja miksei vielä aattoaamunakin pienet kädet pyörivät ja isommatkin nakkisormet yrittävät kihartaa lahjanaruja. Nimittäin kaikki pienet pukin apurit ovat toimissaan tehokkaita ja paketoivat lahjoja läheisilleen! Tänä vuonna tuli itsekin pakattua yllättävän monta lahjaa. Samalla tuli mietittyä, onko näin siunattu monilla läheisillä ihmisillä? Kiireiseen iltaan annamme vähän vertaistukea ja ideaa sille, jolla on paperit vielä ostamatta.

Tiesitkös, että kaikkia paketteja ei tarvitse pakata kiiltävään ja muovipintaiseen lahjapaperiin? Itse suosin ruskeaa pakkauspaperia: halpaa, ympäristöystävällista ja muutenkin ihanaa. Kivoja huopakoristeita löytää melkein mistä vain (kuvan ihanat huopaporot haettiin Muovitukusta), ja värikkäillä nauhoilla saa ihmeitä aikaan paketin ilmeessä. Myöskin sanomalehdet (varo mustetta!), vanhat paperipussit ja kuvastot kelpaavat lahjan ympärille. Pitsinauha kylkeen, pikkuinen pakettikortti kainaloon ja pukki kiittää pieniä apureitaan!

Ruustinna toivottelee lukijoilleen voimia viime hetken paketointirutistuksiin. Ja kun paketoiminen kyllästyttää, voi kuunnella Jouluradiota ja syödä piparin.

Kukkaistyttö.

Keväisen keltaiset neilikat luovat ihanaa keväistä tunnelmaa ikkunalaudoilla tähänkin harmaaseen päivään. Silmää kuitenkin ilahduttavat vähintäänkin yhtä paljon maljakoina toimivat patenttikorkki- ja korkittomat pullot. Tämä olikin kunnon keräyksen tulos, sillä arsenaaliin kuuluu noin 50 yksilöä! Hääkoristeina ne palvelivatkin viime kesänä, ja nyt niille pitää keksiä uusia tehtäviä.

Hei, tarviikohan joku muu näitä samaiseen tarkoitukseen?! Nimittäin vuokraaminen onnistuu, otat vain yhteyttä sähköpostitse! Ja kyllä niitä muutama kymmenen on, tarkistuslaskelman teen kiinnostuneille, muuten en pimeään ja kylmään vinttiin mene. Hääkoristeiksi, synttärikoristeiksi, mihin tahansa juhlaan, millä tahansa kukilla, you name it.

Puutarhurin poropeukalosta huolimatta leikkokukat pysyvät käsittelyssä hyvin, ja neilikoille odotetaankin pitkää elinkaarta. Seuraavaksi kotia voisi ilahduttaa freesioilla (quelle ihana tuoksu!), myöhemmin krysanteemeilla ja sitten vaikka pioneilla (quelle ihana tuoksu!!). Ruusunrakastajalle eustoma on kiva vaihtoehto, toisaalta tosiruusukolle ainoa oikea kukka on ruusu. Kukkaismeri kotiin, siinä päivän vinkki jokaiselle kesää ja kevättä odottavalle! Unohtuupahan ulkoinen Turkuinen harmaus saman tien.

Alku.

Jokaisella tarinalla on alkunsa, niin myös Ruustinnalla.

Kaikki alkoi kahdesta ystävyksestä, Brinkkalan talon joulukahvilasta ja päätähuimaavasta ideoinnista. ”Mä osaan piirtää, sä osaat käsitöitä!” ”Sulla on ideoita, mä osaan ehkä toteuttaa niitä!” Enää tarvittiin vain yhteinen rakkaus kirppistavaroihin, kierrätykseen, pitseihin, nappeihin ja muihin vanhoihin aarteisiin! Ystävysten nimistä tulee sopivasti Ruustinna ja sitten pikkuhiljaa ryhdyttiinkin hommiin…

Blogissamme voit lukea unelmistamme, jotka muuttuvat käsillä tehden pieniksi kaupattaviksi ihanuuksiksi! Jaamme kirppislöytöjämme, kuvia tuotteistamme, sekä Ruustinnan kuulumisia, ideoita ja sielunelämää. Stay tuned, alamme vasta päästä vauhtiin…