Upea uutuus.

Aika on tullut kaivaa vaatekaapista keväiset vaatteet esiin ja huomata, että tarvitsee ehdottomasti ehostusta tulevaan aikaan. Viime keväänä valmistimme jokseenkin huimasti ihania hiuskoruja, jotkut (eli ainakin me) kutsuvat niitä jopa fascinaattoreiksi. Tästä innostuneena niitä on taas tarjolla! Pianpa saat nähdä oikein sarjan ihanaa uutta tuotantoa taitavasti kuviksi tallennettuneina, odotappas vaan. Huomaathan, että kuvissa esiintyy myös upeita kampauksia! Saat siis ideoita niin ylppäreihin kuin muihinkin juhliin, onpa yhdessä kuvassa ihan valmis look kesän morsiamelle. Ja ei hätää, kampaajan löydät Tampereelta Hiusstudio Joy:sta. 

Hiuskoru: Ruustinnan vääntämä omin pikkukätösin! Kyllä, tämä tuote tehdään täysin käsityönä ja ompelukone lepuuttaa hermojaan kaapissa!

Kuva: Hannele Piippo-Fair

Kampaus & Meikki: Esther Fair / Hiusstudio Joy

Tämä ihana maanläheinen ja jokaista multasormea ilahduttava fascinaattori on valmistettu kierrätyskankaasta, joka löytyi jostakin kirpputorilta ja saapui lahjoituksena meille. Tyllin lisäksi hiuksia koristaa kierrätysnahasta valmistettu nahkainen "sulka" sekä ihanat pienet helmet. Mitä vielä voisit toivoa? Tietenkin sitä, että kyseisen tuotteen saa ostaa meiltä! Tuttuun tapaan, ota yhteyttä sähköpostilla tai klikkaa itsesi meidän Facebook-tykkääjäksi ja johan oletkin pelissä mukana ja yhteyksien lähettyvillä.

PS. Kurkkaa FB:stä toinen ihana kuva! Sinäkin voisit näyttää yhtä upealta, koska Ruustinnan somistamat naiset ovat aina upeita!

Neiti Aika: Elisabet

Hei hei hei ja Ihanaa Naistenpäivää kaikille tytöille! Ja kyllä, vielä kuusikymppisenäkin voit olla tyttönen, ei kai sellainen kulu meistä koskaan pois? Innostut kuitenkin ainakin koiranpennuista, joten vielä kuulut tytöt-kategoriaan. Tämän juhlapäivän kunniaksi saat tavata uuden Neiti Ajan, Elisabetin.

Mikäli et muista, niin valmistamme vanhoista pitsiliinoista seinäkelloja. Jospa kurkkaisit tunnisteista Neiti Ajat, niin voisit tavata Armin, Vienon, Elsan, Olgan ja muutaman muun. Koska kellot valmistetaan pitkälti kierrätysmateriaaleista, ovat ne täysin uniikkeja. Näillä luot upean lisän sisustukseen!

Ja mistäs sellainen sulle saatais? Elisabet on myynnissä, lisää on taas tulossa ja meidät löydät parhaiten sähköpostin päästä tai tulevista myyntitapahtumista. Kelloja voit tilata myös tilaustyönä, räätälöidään sulle sellainen mikä sopii parhaiten kotisi tunnelmaan. Aina kannattaa rohkeasti kysyä, voipi olla että sellainen on jo valmiina..?

Nautitaan ihanasta kevätpäivästä, koska ainakin Turuus paistaa aurinko! Tämä nainen lähtee ompelemaan helmiä ja etsimään värikkäitä nahkapaloja varaston uumenista. Pysy kuulolla niin pääsetpä ehkä seuraamaan mitä pajassa valmistuu!

Luovat hätäratkaisut.

Eihän me meinata pysyä yhtään mukana tässä syysrutiinissa, blogi on vähän hujan hajan ja niin ovat ehkä muutkin suunnitelmat. Eiköhän tästä pikkuhiljaa saada itsemme kasaan. Hulivilihetkistä syntyy kuitenkin usein hätäratkaisuja, joista tässä jaamme yhden! Olipa parisen viikkoa sitten niin, että toinen meistä kestitsi pieniä teekutsuja. Ja ehkä monella muullakin on tällainen tilanne. Nimittäin sellainen, ettei tarjoiluastioita yksinkertaisesti vain ole. Koska niitä ei tarvita päivittäin, niin eipä niitä tule sitten useinkaan hankittua. Mutta onneksi on niin, että romua siitä huushollista löytyy vaikka muille jakaa. Siispä tuloksena syntyi alla olevassa kuvassa esiintyvä ihana jalallinen tarjoilulautanen!

Tarjoilulautanen syntyi hopeisesta/peltisestä, mutta ainakin hopean värisestä tarjottimesta, ja teekutsujen aamuna Ekotorilta haetusta hopeisesta/peltisestä kulhosta(?). Ainakin astian muoto on kulho, sitä emme tiedä, pestiinkö siinä sormia, oliko se ennen maljakko vai kastekippo. Oli miten oli, nämä uudet astiat löysivät toisensa ja kakskomponenttiliimaa (haisee muuten äärimmäisen pahalle, ei kannata liimata keittiössä juuri ennen kuin pitäisi ruveta laittamaan ruokaa!). Lopputuloksena oli kesäkurpitsakakulle aivan loistelias alusta.

Päivän opetus: Hädässä parhaat tarjoiluastiat syntyvät, kirpputorit ovat panikoijan parhaita ystäviä ja ruoka maistuu silti hyvältä vaikka keittiössä liimaa käytettiinkin.

Kevättä hiuksiin!

Tässä pientä maistiaista siitä, mitä Ruustinnan iltaisissa pajoissa tapahtuu. Nimittäin mekin vähän hurahdettiin noihin hiuskoruihin, joita ehkä fascinaattoreiksikin voidaan sanoa näin suomalaisittan. Ja nyt varoitus kaikille lukijoille, seuraa nimittäin materiaalipaljastuksia! Persikan värinen pitsi (joka on onnellisesti loppu) on hankittu kirpputorilta noin 3–4 vuotta sitten. Hiuskoristeiden lisäksi siitä on tehty Ruustinnalle turbaaneja ja yksityiselle henkilölle juhlamekko. Valkoinen pitsi on jäännöstä eräästä morsiamelle tehtävästä koristeesta, ja punainen organza on Eurokankaan palaosastolta. 

Valkoiset isot helmet on revitty eräästä joulukoristeesta ja palvelevat nyt entistäkin paremmin. Pienet lasihelmet on haalittu jostakin helmikaupasta, jonka nimi on kadonnut mieleni syövereihin. Valkoiset höyhenet (ja muutkin meidän höyhenet ja sulat) on hankittu Pyyntiväline Oy:stä! Paras paikka höyhenostoksille, vaikka saatatkin olla joskus ainoa nainen kaupassa.

Tänään suunnataankin hakemaan lisää fluffy-matskua Pyyntivälineestä, toivottavasti höyhenlaari on täydentynyt viime kerrasta... Muutoin mukavaa melkein keväistä viikonloppua!

Muistoni ikkunalla.

Tällä kertaa ihastellaan muiden tuotoksia tarinan kera. Vuosi sitten allekirjoittanut otti talteen kaksi pientä suola-/pippurisirotinta. Ei siinä kai mitään ihmeellistä, romua kun on kaapit täynnä niin nuo pikkuiset piiperot mahtuvat hyvin mukaan. Mutta sirottimet kuuluivat alunperin edesmenneelle isoäidilleni. Innoissani siitä, että minulla oli jotakin sukuuni kuuluuvaa, piti pohtia, miten pienet sirottimet saisivat ansaitsemansa kunnian. Olivathan ne selvinneet matkasta Atlantin tuolta puolen aina Suomeen asti ilman, että suolat ja pippurit menivät sekaisin. Melkoisia selvityjiä sanoisinko?

Kirjoittajalla on lahjakkaita ihmisiä ympäristössään, niinpä nämäkin vietiin hieman tuunattavaksi tuonne maaseudun helmaan. Pianpa niistä syntyi jotakin ihanaa ja kaunista, perinteitä kunnioittavaa ja silmää ilahduttavaa. Ihana ikkunakoriste tai minkä-tahansa-paikan-koriste on Taina Utriaisen käsien tuotosta. Tainan käsissä syntyy paljon muunkinlaisia killuttimia, pitsitöitä ja mm. pieniä tarjoiluastioita pääosin kierrätysmateriaaleista. Henki välillä salpautuu kun käy katsomassa uusia luomuksia...

Ja mikä parasta, nyt Ruustinnaiset osaavat leipoa Ruustinnan kakkua! Elikkäs, jos joskus avataan jonkinnäköistä kivijalkamyymälää (lue: haaveillaan mahdottomasta) niin avajaisiin leivotaan sitten tuollaista. Tosin, täytyy varmaankin testata sitä seuraavassa pajailussa. Kakkuarvostelu kuulunee perästä päin. Siihen saakka nautitaan kevätauringosta, joka varmaan vahingossa löysi tiensä esiin.

And a small summary in English for those across the Atlantic (or elsewhere). This beautiful decoration was made from my Grandma Beulah's adorable salt and pepper shakers. The artist behind this is a friend of mine, Taina Utriainen. She also makes wonderful other products and I am happy to boldly promote her work! So now, the only things I have related to my Grandma have a worthy place in my home.

Ystävänpäivä.

Tämä päivitys on omistettu kaikille Ruustinnan pienille tai suurille, nuorille tai varttuneemmille ja enemmän tai vähemmän hupsuille ystäville! Nauttikaahan ihastuttavista uusista ystävänpäiväkorteistamme bittimaailman välityksellä. Seuraavasta tapahtumasta kortin voi sitten hankkia itselleen vuotta 2014 ajatellen. Toisaalta voi kai niitä ystäviä muistaa muuhunkin vuodenaikaan kuin vain helmikuussa...

Ruustinnan vinkit korttien valmistamiseen: Älä koskaan heitä mitään pienintäkään paperinpalaa / kuvastoa pois, voit haluta käyttää juurikin sitä paperinkeräyksen pohjalla olevan lehden otsikon alaista 2 cm reunusta täydelliseen ystävänpäiväkorttiin. Tämän ohjeen vastapainoksi: ala etsiä uutta asuntoa johon tuo kaikki roju mahtuu.

Leimat ja kiiltokuvat ovat mahtava juttu! Niin vanha keksintö, mutta silti ihan nykyaikaa. Leimailla kannattaa välillä epätavallisiin papereihin kuten kirjansivuihin! Samoin voi kirjoista löytyä aikas napakymppikohtia valmistamiisi kortteihin. Joten hanki mielellään vanha kirja kirpputorilta, jonka sivut ovat sopivasti kellastuneet. Sitten vain luomaan uutta.

Korttipohjat voi myös kierrättää vaikka vanhoista välilehdistä. Ruustinna on kyllä ostanut korttipohjia melkoisen määrä kirpputoreilta, joista niitä saa halpaan hintaan. Lisäksi kaksiosaiset kortit voi halkaista ja voilà, nyt korttipohjia on tuplasti enemmän!

Mikä tärkeintä, korttien tekemisen ei tarvitse olla niin vakavaa että päätä kiristää ja hampaat irvessä luodaan jotakin uutta. Tarkoitus ei ole maalata huoneen kokoista taulua tai kirjoittaa romaania, vaan korteissa nämä tapahtuvat ikään kuin pienoismuodossa. Näin jokainen meistä voi leikkiä olevansa suurikin Monet tai Brontë.

Ruustinna toivottaa ihanaa ystävänpäivää vaaleanpunaisilla leivoksilla höystettynä!

Draamaa kynttilänvalossa.

Kauneuden kirja ja Yksi ainoa yö, mutta kumpi on kumpi? Molemmat sisältävät ripauksen mystiikkaa, ehkä muinaisia kaunistautumisohjeita (miten olisi ohdakkeista tehty selluliittivoide) tai hääyöetiketin. Oli miten oli, nyt ne voivat sisältää sinun kauneusvinkkejäsi tai muistoja vaikka siitä ikimuistoisesta hääyöstä.

Molemmat kirjat ovat melko kaunokaisia, tyhjää täynnä ja vailla uutta käyttötarkoitusta. Ruustinna jakeleekin auliisti vähän joululahjavinkkejä, jos vielä omalle mussukalle ei ole löytynyt lahjapaperin väliin mitään. Vanha Olivia-lehden Kauneuden kirja on oiva lahjarasia meikkisiveltimille tai lahjakortille kauneushoitolaan. Kukapa nainen ei ilahtuisi moisesta lahjasta?

Kirjan Yksi ainoa yö voi täyttää tuoksukynttilöillä ja antaa vaikka kumppanilleen lahjaksi. Toisaalta kirja voi myös olla sopiva vinkki romanttisesta illanvietosta! Tärkeintä on, että kirjat ovat Ruustinnan itse valmistamia, omin pienin kätösin, huolella ja rakkaudella.

PS. Olettehan huomanneet almanakastamme (katso sivupalkkia), että meillä riittää vielä joulun alla myyjäisiä! Tänä sunnuntaina olemme Raisiossa Vaisaaren koululla järjestettävissä joulumyyjäisissä. Mukana ovat tuolloin kyseiset kirjakaunottaret ja paljon paljon muuta. Pieni ajomatka kannattaa siis turkulaistenkin tehdä. Viikon päästä syöksymme viemään joulumieltä Loimaalle Maatalousmuseo Sarkaan, ja viimeisenä 8.12 palaamme kotipaikkakunnallemme Turkuun. Tällöin voit bongata meidät Bar Kukassa järjestettävissä joulumyyjäisissä.

Koska en voi toivottaa iloista lumisateessa kulkemista, toivottelen ehjien sateenvarjojen löytymistä. Kumpparit on pop.

Mustaa valkoisella.

Kun noin vuosi sitten Ruustinna pääsi haaveiden tasolta työpöydän ääreen, mitä oikein tapahtui? Noh, ensimmäiseksi opeteltiin vähän virkkaamaan kukkia. Koska toisella meistä on koukkuja pienen armeijan verran, kokoonnuimme hänen sohvalle ja sitten kaivettiin muistista ne piilosilmukat ja pylväät. Pienen kukkatarhan jälkeen kukille piti keksiä parempi kasvualusta kuin muovipussi. Noista syksyisistä hetkistä saivatkin alkunsa Ruustinnan rintakorut, ensimmäinen virallinen tuotteemme, joka on kokenut uudistusta ja päivitystä niin eri väreissä kuin teemoissakin.

Tänä syksynä hemmotellaankin niitä mustavalkoisia ystäviämme, jotka kaihtavat väriä, ja eläisivät mieluuummin vanhassa 20-luvun elokuvassa. Nimittäin black is beautiful ja niin ovat nämäkin rintaneulat. Kukat virkataan pääosin ylijäämälangoistamme, nahat ovat kirpputoreilta haalittuja ja nappeja tungetaan jokaisen käsityösukulaiskäynnin yhteydessä. Kierrätyshengessä pahviset taustat, joihin korut kiinnitetään ovat kirjarasoiden yhteydessä syntyviä ylimääräisiä kirjan sivuja.

Mustavalkoista elämää heijastimella höystettynä toivottelevat työpajojen keskellä elävät rouvaset. Pianpa se Dear Design onkin jo ovella...

Lempeätä väkivaltaa.

Kirjallisuus on siitä mahtava juttu, että siinä voi olla sanomaa monellakin tasolla. Kirjat, lehdet, vaalimainokset ja Facebook-päivitykset: kaikilla tavoin yritetään vaikuttaa! Toiset kertovat surullisista pitkistä junamatkoista, toiset päivävoiteista, kolmannet oletetusta paremmasta tulevaisuudesta ja viimeisimmät ostetusta vessapaperin määrästä... Oli miten oli, huonot sivut voi aina repiä pois ja korvata tuhat sanaa kertovilla kuvilla!

Tämä teos onkin nimeltään Lempeätä väkivaltaa, ja kuinkas sattuikaan, sisusta onkin sen mukaisesti suunniteltu. Vanhat Seura-lehdet saavat sydämemme sykkimään, niin upeita kuvia on lehdissä tarjolla. Ennen lehtijutuissa oli muutakin kuin salarakkaita ja plastiikkakirurgisesti retusoituja ihmisiä, tosin, monet artikkelit käsittelivät emännän roolia ja suurta ihmetystä herättäviä ulkomaita.

Nykyajan asukkia huvittavat lehdissä muun muassa vanhat tupakkamainokset. Positiiviset mielikuvat eivät antaneet ymmärtää keuhkosyövän vaaroista, mutta nykyään onneksi tupakoinnin mainostaminen on kiellettyä. Ruustinna toivottaakin tämän lausunnon myötä savutonta viikonloppua kaikille lukijoilleen!

PS. Tämä kirjarasia on vielä myymättä, joten jos kotiin haluaa vähän ironiaa, ota yhteyttä.

Autumn leaves.

Mitähän sellaisena iltana voisi jutustella kun on harmaata, sataa ja tuulee eikä ole kynttilöitä edes sytytetty. Syksy on saapunut ja kohta on jo talvi ja joulu. Mutta ilmasta huolimatta me emme ole vielä talviunilla, ja joulumyyntejä ajatellen tuskin keräämmekään rasvavarastoa, ainakaan talvea varten. 

Tämä tietosanakirjasta valmistettu kirjarasia on oivallinen syksyinen lahjaidea, tai sisustusintoilijan uusi hankintaehdotus. Varsinkin musiikin ystävää pitäisi ilahduttaa nuottien uusiokäyttö toisessa sisäkannessa, eikä tuo tapettikaan toiselle sijalle jää. Uusiomatskut mahtavia on, uusien ideoiden määrä loputon, syksyllä runoilla pitäisi ei, varsinkin jos omaperäiset ajatukset kesä jo vei. Tunnen itseni puolesta jo myötähäpeää kamalien riimien karkaillessa sormistani!

Tällä hetkellä syksy näyttää osaltamme hieman hiljaiselta tapahtumien kannalta ajatellen. Mutta marraskuussa viimeistään pamahtaa ja olemme pinnalla ainakin yhden päivän! Tästä tulevasta lisää tuonnempana, viimeistään silloin kun saadaan markkinointilupa muilta komitean jäseniltä. Mutta pauketta on siis luvassa, älä pidä kuulosuojaimia niin et varmasti jää vaille! Ja jos sinun käsitöitä rakastava sielusi kaipaa entistä enemmän Ruustinnan kuuloista meteliä, älä ujostele vaan pyydä meitä mukaan, tai ainakin mainostele joitakin tapahtumajaisia suoraan sähköpostiimme.

Peter and Miss X.

Tässä kirjarasiassa on sokkotreffien tuntua, pientä mystiikkaa ja romanttista ripausta. Ihana vanha kirja sai uuden elämänsä sisustuselementtinä tai säilytysrasiana, ken tietää mihin virkaan nykyinen omistaja on sen asettanut. Oli miten tahansa, melkoisen tarinan voisi kehittää tämän taustalle.

Ehkä Peter oli nuori pankkiiri tai ikääntyvä poikamies ainaisessa kalajahdissa niin järvellä kuin latotansseissa. Ja sitten elämään ilmaantui kannessa hehkuva Miss X. Lienevätkö tavanneet kalakaupan jonossa, tai ehkä hän esiintyikin humppabändin solistina, joka tapauksessa kohtaaminen on varmasti ollut kuin suoraan Disneyn Tuhkimotarinasta.

Kellon lyödessä 24 neitonen ehkä huudahti tulevansa ja unohti kumpparinsa lavan nurkkaan. Tai sitten hän vastasi innokkaasti kosintaan tai ehkä jopa yömyssyyn. Mikä sinun loppusi olisi tarinalle?

Romanttisen tarinan kätköihin mahtuu vielä sulosäveliä ja mystisiä valoilmiöitä. Niin, juuri niitä joita vastarakastuneet näkevät. Tämä romanssi vaelsi jollekin Ruustinnan Pop up-ikkunasta! Mahtavaa, että tarinat tekevät kauppansa johtaen toisiin tarinoihin tänne blogiin. Vielä on tämä viikko ja ensi maanantai aikaa tehdä löytöjä Ateljee Agamin ikkunalta Kaskenkadulta. Ehkä seuraava romanttinen tarina kulkeutuukin juuri sinun kotiisi.

Metamorfoosi.

Kesän kunniaksi vähän koppakuoriasmaustetta. Tai sitten ei. Vaikkakin tietosanakirjat ovat koppakuoriaisia ja Kafkoja täynnä, me valitsimme moiselle tiiliskivelle uuden käyttötehtävän. Noita upeita tiedon täyteisiä teoksia on kertynyt eräältä kirpputorilta kokonainen sarja, joiden sisältö on jo päässyt uusiin tehtäviin, esimerkkeinä kortteja koristavat henkilöhahmot, kartat ja anatomiset kehomme osat.

Mitä saan kun poistan sivut ja tongin askarteluvarastoja? Upean uuden kirjarasian, josta vanhentunut tieto on todella kaukana. Melkoinen muodonmuutos, ja lopputulos on huomattavasti koppakuoriaista viehättävämpi!

Reunat saivat pintaansa vähän Laila Hietamiesta, sillä Valkeat Yöt -niminen kirja on miehellä valoprojektissa mukana. Sivut lahjoitettiin auliisti vaimolle, ja lahja kiertää edelleen uudelle vastaanottajalle.

Kirjan harmaat kannet päällystettiin ihanalla kuosilla, joka jäi ylimääräiseksi aikoinaan hääaskarteluista. Kirjan selän paperi ympäröi joskus lahjaa, nyt se suoristaa selkää.

Kesän juhlia ajatellen kirjarasiaan lisättiin jokaisen tulevan hääparin tai kihlaparin toive: olla toisen oma. Mikäli humua on tiedossa, on tämä erinomainen lahja uudelle onnelliselle parille, sisään voi nimittäin piilottaa vaikka lahjakortin, kustomoituja tyynyliinoja tai miehen suosikkilahjaidean: työkaluja! Vapaus valita sisältö on mahdollisuus mitä upeimmille hankinnoille. Kirjan ympärille organza-nauha, kortti kylkeen ja kohti kirkkoa!

Kirjan ihana vanilijainen ja metsäinen usva ihastuttaa meitä, toivottavasti myös tulevaa omistajaansa. Koska kirjarasia on vaatinut hieman enemmän työtä, ja on kooltaan tietosanakirjan kokoinen, on hintakin hieman ylhäisempi. Mutta kolmekymmentä rahaa kun raaskii luovuttaa, voi moisen opuksen kotiinsa kiikuttaa.

Suvivirren aikaan.

Koulu loppui aina Suvivirteen. Siitä tiesi, että kesä alkaisi, heinät tukehduttaisivat herkimmät ja jäätelönkulutus kasvaisi. Ilmeisesti tänä vuonna ei Suvivirttä valitettavasti veisattu, koska kesä ei kyllä ilmojen puolesta ei ole alkanut ollenkaan... Joten tässä onkin hyvää aikaa muistella kouluaikoja!

Tämä upea kirjarasia on tehty asiakkaan luovasta toiveesta aidosta, vanhasta ja ilmeisesti mitä rakkaimmasta Aapisesta! Eikös se niin ole, että rakkaimat ihmiset ja esineet saavat eniten kolhuja? Tätä kirjaa on varmaan pidetty öisinkin viekussa, oli se saanut niin paljon ihanaa ja aitoa lapsukaisen rakkautta.

Kirja oli jo nähnyt parhaimmat päivänsä, mutta siitä ei oltu raaskittu luopua. Kuulostaako tutulta? Varmaankin miltei jokaisella on vintillä tai kellarin komeroissa vanhoja koulukirjoja, joita aikoo tulevaisuudessa näyttää lapsilleen ja myöhemmille sukupolville. Mutta jos niitä on luettu niin ahkerasti, että sivutkin puuttuvat, kehoitamme tarttumaan tähän ideaan!

Aapisen arvokkuus säilytettiin, pohjassa käytettiin alkuperäistä kuvaa, tekstit reunoihin lainattiin muualta, ja kantta koristaa nykyään kukkatapetti, johon lisättiin hieman nykyaikaista säihkyä. Melkoinen päivitys! Mutta nyt rasia saa palvella omistajaansa uudessa tehtävässä. Huhun mukaan Aapista asuttaisivat tulevaisuudessa vanhat ruusuiset kiiltokuvat.

Ruustinna goes Sailor -edition.

Auringon paisteessa mikä olisikaan parempaa kesävietettä kuin purjehdus! Tai meille, jotka emme omista veneitä emmekä niinkään himoitse merille, vastaavan ilon suo Ruustinna goes Sailor -edition! Eli siis olitpa maakrapu tai merihirviö, aina on jossakin laukussa tai rintapielessä tilaa pienelle Sailor-korulle.

Tämän kesäisemmäksi on vaikea muuttua, klassiset purjehtijan värit punainen, laivastonsininen ja valkoinen yhdistettyinä kierrätettyihin ankkurinappeihin ja pitseihin. Ystävälle yksi ja itselle kaksi, vai miten se nyt menikään? Joka tapauksessa, paatti-intoilijoille näitä riittää, omasi saat ottamalla meihin yhteyttä, joka onnistuu helpoiten sähköpostin välityksellä: ruustinna(piste)turku(at)gmail(piste)com. 

Ja muistakaa ne pelastusliivit vetten päällä oleskellessanne.

Salaisuuksien kirjasto.

Ruustinnan kirjarasioita on nyt kesän alkamisen kunniaksi viety opettajille, ylioppilaille sekä eläkkeelle jääville lahjaksi, ja tässä postauksessa esiintyvät yksilöt ovat tilaajansa omaksi iloksi! Koska yleensä vain yksi ihminen meidän lisäksi saa nauttia upeista tuotoksista, jaamme näitä salaisuuksien syövereitä vähän lukijoillemmekin. Lisäksi näistä saattaa tulla kivoja ideioita juurikin Sinulle, sillä nämäkin on kustomoitu tilaajan toiveesta.

Tämä kolmikko matkasi Jyväskylään. Kyseessä on melkoinen kopla: Kulta ja kuolema, Tammikuja sekä Isertin kauppahuone ilahduttavat nyt ystäväämme korurasioina, tai oikeastaan ihan minä rasioina vain!

Tammikujasta tehtiin melkoisen klassinen yksilö. Täynnä tekstiä ja Nannan vanhaa pitsiä tämä kirja voi edustaa upeasti missä tilassa vain!

Kulta ja kuolema sai sisäänsä enemmän kultaa ja vähemmän kuolemaa, nimittäin 1964 vuoden Kotiliedestä leikatut leidit viehättävät ja saavat ainakin tekijän suun kääntymään ylöspäin perinteisestä suomalaisesta tavasta poiketen. Tuohon aikaan naiset käyttäytyivät ja pukeutuivat aina arvokkaasti! Tosin, voipi olla ettei silloin pari opiskelijaikäistä tytteröä olisi voinut perustaa omaa yritystään tavoitteena toteuttaa haaveitaan. Ehkä on siis ihan mukavaa elellä 2000-lukua. Menneitä vuosikymmeniä voi fiilistellä mm. juurikin näin ja tietysti garderobin uudistuksella.

Isertin kauppahuone on taas Pariisin rakastajan unelma, nimittäin kirjan reunoja koristaa Pariisin kartta, pohjassa voi tutkailla Pariisin ympäristöä ja kannesta voi päivittää Pariisin metrot menneille vuosikymmenille. Myönnettäköön, että koska Pariisikin on vain rajatun kokoinen, pieni pala Osloa piti lainata meininkiin mukaan, mutta sovitaanko, että kyseessä ovat kaikki Oslossa asuvat ranskattaret ja Jean-Pierret?

Kukapa tietää ketkä rasioissa asustavat tänä päivänä... Lisää kuvia muista upeista tuotoksista on vielä luvassa, eihän me teitä rakkaat lukijamme voida pitää pimennossa! Kaikki upeudet jakoon ja muista näyttää sille vierustoverille työpaikalla tai rannalla.

Suuri hulluus ja muut lahjat.

Pian koittaa kaikkien äitien juhla, ja viikonloppuna viimeisimmätkin rientävät kauppoihin. Ruustinnassa äitienpäivää on valmisteltu jo useampia viikkoja, ja muutamat onnelliset ovat sunnuntaina upeiden kirjarasioiden uusia omistajia. Tässä muillekin lukijoille pieni ikkuna heidän äitienpäiväänsä.

Tämän upeampiin kansiin en ole vielä missään kirjassa törmännyt. Suuri hulluus valtaa kyllä sydämet välittömästi, niin meidän kuin asiakkaankin. Asianmukaiset kulutetut reunat ja hieman rikkinäinen selkä luovat sitä aitoa 50-luvun tunnelmaa. Kirja on nimittäin hullutellut aina vuodesta 1952 saakka, ja nyt hullutukset vasta alkoivatkin.

Upeat kannet tarvitsevat upeat ja tarpeeksi funky-monkey-maiset matskut upeuden ylläpitoon. Vaihtoehtoina pyörivät kaupunkien kartat, kaikki omistuksessa olevat tapetit, lehtimainokset ja -tekstit ja varmaan kaikki asunnosta irrotettava materiaali. Tämän kirjan valmistuksessa ei kuitenkaan vahingoitettu yhtään uutta tuotetta tai asuntoa. 

Lopputulos oli haasteellisuudesta huolimatta onnistunut, sillä lahjan saajan kotia koristavat ilmeisesti tismalleen samat kukkakuviot! Uskomaton sattuma, ihmeellinen yhteentörmäys ja hulvaton heitto. Haasteellisuus tuo siis hauskuuttakin elämään.

Seuraava kaksikko matkustaa Porin suunnalle. Punainen on ilmeisesti monenkin äidin juttu (toisen Ruustinnan rouvan äitikin kulkee tässä punaisuuden kastissa). Naistenlääkärin päiväkirja ja Naisten paratiisi, voiko osuvampia kirjoja äideille ostaa?

Naisten paratiisi sai mystisen sisällön, tänne kelpaa säilöä salaisuuksia, kerätä koruja tai piilottaa postikortteja. Mitä vain mieleen juolahtaa, sen voi kätkeä paratiisin maaperään.

Jos Suuri hulluus loi haasteita, niin teki myös hyvinkin tarkaan eri operaatioista kertova Naistenlääkärin päiväkirja. Hieman piti sensuuria tiukentaa, sillä eivät kaikki halua lukea yksityiskohtaisia kertomuksia erilaisista naistenvaivoista. Mutta kukapa nainen ei pitäisi valloittavan ihanasta kukkakedosta? Sensuuri vs. todellisuus 1-0.

Mikäli oma äitisi olisi ilahtunut moisesta, voi nyt satsata syntymäpäiviin, nimppareihin, jouluun tai ensi vuoden äitienpäivään. Ruustinnan äitienpäiväkirjapaja sulkeutuu, mutta muuten rasioiden valmistus jatkuu. Seuraavaksi vietetään valmistuvien juhlia, ja ylioppilaita voi pian hemmotella ylioppilasaiheisilla kirjarasioilla!

PS. Turkulaiset hei, tällä viikolla käynnissä Turku Design Festival ja lukuisia upeita tapahtumia!

Kirjarakkautta.

Rakkautta kirjoihin on monenlaista. Yksi rakastaa kirjoittaa, toinen kuvittaa, kolmas lukea ja me repiä! Tai no, emme me niitä revi, ainakaan kirjaimellisesti. Totaalidestruktio (mitä fingelskaa tuokin oli?!) on mottomme. Onneksi on asiakkaitakin, jotka jakavat rakkautemme uusien tuotteiden luomiseen ja kirjoilla sisustamiseen.

Tämä upea asiakkaan oma kirjayksilö oli matkalla antikvariaattiin, kunnes suunnitelmiin tuli muutos. Riisutut naamiot riisuttiin aivan paljaaksi, ja sisus muokattiin uusiksi.

Rasioiden tekemiseen sisältyy seuraavia lempivaiheita: kirjojen tuijottelu ja visioiden lentämisen odottelu, upeiden visioiden toteutus ja ihanien väri-/paperiyhdistelmien luominen, valmiin kokonaisuuden ihailu, sekä liiman repiminen sormista. Joissakin asioissa sitä ei koskaan kasva aikuiseksi.

Toisaalta luovuutta syövät ainainen mittaaminen ja viivottimella sählääminen. Luovuutta on kuitenkin päästy käyttämään työskentelyn suunnittelussa, taustamusiikin valinnassa ja visioimisessa. Sitä paitsi, kuka sanoi ettei hyvin tehty ja tarkasti mitattu työ tuo iloa? Jokaisen uuden rasian valmistuessa sitä kiittää mielessään kärsivällisyyttään ja pikkutarkkuuttaan.

Tämän kirjan salaisuutena on upea pohja. Kuinka sattuikaan löytymään paperia niin sopivissa sävyissä! Tämä paperi ei kuitenkaan ole Ruustinnan luomaa, vaan se on kulkeutunut joitakin vuosia sitten taiteilijalta isälle ja isältä tyttärelle. Lahjoitus on vihdoin päässyt käyttöön, ja omistaja pääsee nauttimaan pienestä taiteesta sisustuksessa.

Lisää kuvia valmistuneista rasioista tuloillaan, nyt kuulen keskeneräisten rasioiden huudon. Töihin mars.

Valkoista ja viheriöivää.

Sattuipa tässä niin, että pari viikkoa taaksepäin Ruustinna pääsi pieneen aarreaittaan. Parasta aarreaitoissa on se, että koskaan ei tiedä mitä sieltä löytyy. Kyseessä oli erään mummin käsityökokoelma, josta Ruustinnalle oli luvattu kaikki tarpeellinen. Alla olevissa kuvissa vähän herkkuja löydöksistä.

Pitsit olivat yllätys yllätys käsinvirkattuja. Muutamat tekoset lähtivät matkaan mukaan, mutta paikan päälle jäi muutama upea käsinvirkattu sängynpeite! Entisajan mummit olivat varmaan melkein supernaisia. Heistä on näköjään riittänyt niin kodin- ja lastenhoitoon kuin käsityöguruiksi.

Valkoinen iso pitsiliina saa pienen pesukonekäsittelyn, jonka jälkeen sakset todennäköisesti viuhuvat, tärkkiä aletaan keittämään ja lopputuloksena saadaan ehkä koruja? Onneksi liina on niin iso, että suurin osa ideoista saattaa jopa toteutua.

Käsityöfriikkinä täytyy kuitenkin todeta, että suurin helmi ja kirkkain timantti oli kokoelma upeita vanhoja virkkauskirjoja 70-luvulta! Nyt ei Ruustinnakaan ole täysin riippuvainen kirpputoreista, ja kivoista liinoista saa virkattuja yksittäisiä kuvioita korviin, takinpieleen ja hiuksiin. Tässä on kyllä pieni mutta, joka vähän latistaa riemunkiljahduksia. Nimittäin 70-luvulla suurin osa naisista oli varmaan kyseisiä käsityöguruja, sillä ohjeet eivät ole ollenkaan niin tarkkoja kuin nykyään. Nyt pääsee siis Ruustinnan sisäinen käsityöläinen kasvamaan, kun yrittää selvitä melko suurpiirteisistä ohjeista ja jokseenkin epämääräisistä kuvista.

Mitäs vielä? Puikkoja, koukkuja, lankoja, oh my. Värkkiä riittää, mutta miksei aikaa voi ostaa yhtä helposti kuin uutta kevätkangasta? Meillä tällä hetkellä valmistaudutaan kevään Retrotorille, tehdään äitienpäivätilauksia, ja huomenna juodaan varmaan simaa.

Ruustinnan kaksikko toivottaa lukijoilleen aurinkoista ja viheriöivää vappua!