Valkoista ja viheriöivää.

Sattuipa tässä niin, että pari viikkoa taaksepäin Ruustinna pääsi pieneen aarreaittaan. Parasta aarreaitoissa on se, että koskaan ei tiedä mitä sieltä löytyy. Kyseessä oli erään mummin käsityökokoelma, josta Ruustinnalle oli luvattu kaikki tarpeellinen. Alla olevissa kuvissa vähän herkkuja löydöksistä.

Pitsit olivat yllätys yllätys käsinvirkattuja. Muutamat tekoset lähtivät matkaan mukaan, mutta paikan päälle jäi muutama upea käsinvirkattu sängynpeite! Entisajan mummit olivat varmaan melkein supernaisia. Heistä on näköjään riittänyt niin kodin- ja lastenhoitoon kuin käsityöguruiksi.

Valkoinen iso pitsiliina saa pienen pesukonekäsittelyn, jonka jälkeen sakset todennäköisesti viuhuvat, tärkkiä aletaan keittämään ja lopputuloksena saadaan ehkä koruja? Onneksi liina on niin iso, että suurin osa ideoista saattaa jopa toteutua.

Käsityöfriikkinä täytyy kuitenkin todeta, että suurin helmi ja kirkkain timantti oli kokoelma upeita vanhoja virkkauskirjoja 70-luvulta! Nyt ei Ruustinnakaan ole täysin riippuvainen kirpputoreista, ja kivoista liinoista saa virkattuja yksittäisiä kuvioita korviin, takinpieleen ja hiuksiin. Tässä on kyllä pieni mutta, joka vähän latistaa riemunkiljahduksia. Nimittäin 70-luvulla suurin osa naisista oli varmaan kyseisiä käsityöguruja, sillä ohjeet eivät ole ollenkaan niin tarkkoja kuin nykyään. Nyt pääsee siis Ruustinnan sisäinen käsityöläinen kasvamaan, kun yrittää selvitä melko suurpiirteisistä ohjeista ja jokseenkin epämääräisistä kuvista.

Mitäs vielä? Puikkoja, koukkuja, lankoja, oh my. Värkkiä riittää, mutta miksei aikaa voi ostaa yhtä helposti kuin uutta kevätkangasta? Meillä tällä hetkellä valmistaudutaan kevään Retrotorille, tehdään äitienpäivätilauksia, ja huomenna juodaan varmaan simaa.

Ruustinnan kaksikko toivottaa lukijoilleen aurinkoista ja viheriöivää vappua!