Draamaa kynttilänvalossa.

Kauneuden kirja ja Yksi ainoa yö, mutta kumpi on kumpi? Molemmat sisältävät ripauksen mystiikkaa, ehkä muinaisia kaunistautumisohjeita (miten olisi ohdakkeista tehty selluliittivoide) tai hääyöetiketin. Oli miten oli, nyt ne voivat sisältää sinun kauneusvinkkejäsi tai muistoja vaikka siitä ikimuistoisesta hääyöstä.

Molemmat kirjat ovat melko kaunokaisia, tyhjää täynnä ja vailla uutta käyttötarkoitusta. Ruustinna jakeleekin auliisti vähän joululahjavinkkejä, jos vielä omalle mussukalle ei ole löytynyt lahjapaperin väliin mitään. Vanha Olivia-lehden Kauneuden kirja on oiva lahjarasia meikkisiveltimille tai lahjakortille kauneushoitolaan. Kukapa nainen ei ilahtuisi moisesta lahjasta?

Kirjan Yksi ainoa yö voi täyttää tuoksukynttilöillä ja antaa vaikka kumppanilleen lahjaksi. Toisaalta kirja voi myös olla sopiva vinkki romanttisesta illanvietosta! Tärkeintä on, että kirjat ovat Ruustinnan itse valmistamia, omin pienin kätösin, huolella ja rakkaudella.

PS. Olettehan huomanneet almanakastamme (katso sivupalkkia), että meillä riittää vielä joulun alla myyjäisiä! Tänä sunnuntaina olemme Raisiossa Vaisaaren koululla järjestettävissä joulumyyjäisissä. Mukana ovat tuolloin kyseiset kirjakaunottaret ja paljon paljon muuta. Pieni ajomatka kannattaa siis turkulaistenkin tehdä. Viikon päästä syöksymme viemään joulumieltä Loimaalle Maatalousmuseo Sarkaan, ja viimeisenä 8.12 palaamme kotipaikkakunnallemme Turkuun. Tällöin voit bongata meidät Bar Kukassa järjestettävissä joulumyyjäisissä.

Koska en voi toivottaa iloista lumisateessa kulkemista, toivottelen ehjien sateenvarjojen löytymistä. Kumpparit on pop.

Lempeätä väkivaltaa.

Kirjallisuus on siitä mahtava juttu, että siinä voi olla sanomaa monellakin tasolla. Kirjat, lehdet, vaalimainokset ja Facebook-päivitykset: kaikilla tavoin yritetään vaikuttaa! Toiset kertovat surullisista pitkistä junamatkoista, toiset päivävoiteista, kolmannet oletetusta paremmasta tulevaisuudesta ja viimeisimmät ostetusta vessapaperin määrästä... Oli miten oli, huonot sivut voi aina repiä pois ja korvata tuhat sanaa kertovilla kuvilla!

Tämä teos onkin nimeltään Lempeätä väkivaltaa, ja kuinkas sattuikaan, sisusta onkin sen mukaisesti suunniteltu. Vanhat Seura-lehdet saavat sydämemme sykkimään, niin upeita kuvia on lehdissä tarjolla. Ennen lehtijutuissa oli muutakin kuin salarakkaita ja plastiikkakirurgisesti retusoituja ihmisiä, tosin, monet artikkelit käsittelivät emännän roolia ja suurta ihmetystä herättäviä ulkomaita.

Nykyajan asukkia huvittavat lehdissä muun muassa vanhat tupakkamainokset. Positiiviset mielikuvat eivät antaneet ymmärtää keuhkosyövän vaaroista, mutta nykyään onneksi tupakoinnin mainostaminen on kiellettyä. Ruustinna toivottaakin tämän lausunnon myötä savutonta viikonloppua kaikille lukijoilleen!

PS. Tämä kirjarasia on vielä myymättä, joten jos kotiin haluaa vähän ironiaa, ota yhteyttä.

Autumn leaves.

Mitähän sellaisena iltana voisi jutustella kun on harmaata, sataa ja tuulee eikä ole kynttilöitä edes sytytetty. Syksy on saapunut ja kohta on jo talvi ja joulu. Mutta ilmasta huolimatta me emme ole vielä talviunilla, ja joulumyyntejä ajatellen tuskin keräämmekään rasvavarastoa, ainakaan talvea varten. 

Tämä tietosanakirjasta valmistettu kirjarasia on oivallinen syksyinen lahjaidea, tai sisustusintoilijan uusi hankintaehdotus. Varsinkin musiikin ystävää pitäisi ilahduttaa nuottien uusiokäyttö toisessa sisäkannessa, eikä tuo tapettikaan toiselle sijalle jää. Uusiomatskut mahtavia on, uusien ideoiden määrä loputon, syksyllä runoilla pitäisi ei, varsinkin jos omaperäiset ajatukset kesä jo vei. Tunnen itseni puolesta jo myötähäpeää kamalien riimien karkaillessa sormistani!

Tällä hetkellä syksy näyttää osaltamme hieman hiljaiselta tapahtumien kannalta ajatellen. Mutta marraskuussa viimeistään pamahtaa ja olemme pinnalla ainakin yhden päivän! Tästä tulevasta lisää tuonnempana, viimeistään silloin kun saadaan markkinointilupa muilta komitean jäseniltä. Mutta pauketta on siis luvassa, älä pidä kuulosuojaimia niin et varmasti jää vaille! Ja jos sinun käsitöitä rakastava sielusi kaipaa entistä enemmän Ruustinnan kuuloista meteliä, älä ujostele vaan pyydä meitä mukaan, tai ainakin mainostele joitakin tapahtumajaisia suoraan sähköpostiimme.

Peter and Miss X.

Tässä kirjarasiassa on sokkotreffien tuntua, pientä mystiikkaa ja romanttista ripausta. Ihana vanha kirja sai uuden elämänsä sisustuselementtinä tai säilytysrasiana, ken tietää mihin virkaan nykyinen omistaja on sen asettanut. Oli miten tahansa, melkoisen tarinan voisi kehittää tämän taustalle.

Ehkä Peter oli nuori pankkiiri tai ikääntyvä poikamies ainaisessa kalajahdissa niin järvellä kuin latotansseissa. Ja sitten elämään ilmaantui kannessa hehkuva Miss X. Lienevätkö tavanneet kalakaupan jonossa, tai ehkä hän esiintyikin humppabändin solistina, joka tapauksessa kohtaaminen on varmasti ollut kuin suoraan Disneyn Tuhkimotarinasta.

Kellon lyödessä 24 neitonen ehkä huudahti tulevansa ja unohti kumpparinsa lavan nurkkaan. Tai sitten hän vastasi innokkaasti kosintaan tai ehkä jopa yömyssyyn. Mikä sinun loppusi olisi tarinalle?

Romanttisen tarinan kätköihin mahtuu vielä sulosäveliä ja mystisiä valoilmiöitä. Niin, juuri niitä joita vastarakastuneet näkevät. Tämä romanssi vaelsi jollekin Ruustinnan Pop up-ikkunasta! Mahtavaa, että tarinat tekevät kauppansa johtaen toisiin tarinoihin tänne blogiin. Vielä on tämä viikko ja ensi maanantai aikaa tehdä löytöjä Ateljee Agamin ikkunalta Kaskenkadulta. Ehkä seuraava romanttinen tarina kulkeutuukin juuri sinun kotiisi.

Metamorfoosi.

Kesän kunniaksi vähän koppakuoriasmaustetta. Tai sitten ei. Vaikkakin tietosanakirjat ovat koppakuoriaisia ja Kafkoja täynnä, me valitsimme moiselle tiiliskivelle uuden käyttötehtävän. Noita upeita tiedon täyteisiä teoksia on kertynyt eräältä kirpputorilta kokonainen sarja, joiden sisältö on jo päässyt uusiin tehtäviin, esimerkkeinä kortteja koristavat henkilöhahmot, kartat ja anatomiset kehomme osat.

Mitä saan kun poistan sivut ja tongin askarteluvarastoja? Upean uuden kirjarasian, josta vanhentunut tieto on todella kaukana. Melkoinen muodonmuutos, ja lopputulos on huomattavasti koppakuoriaista viehättävämpi!

Reunat saivat pintaansa vähän Laila Hietamiesta, sillä Valkeat Yöt -niminen kirja on miehellä valoprojektissa mukana. Sivut lahjoitettiin auliisti vaimolle, ja lahja kiertää edelleen uudelle vastaanottajalle.

Kirjan harmaat kannet päällystettiin ihanalla kuosilla, joka jäi ylimääräiseksi aikoinaan hääaskarteluista. Kirjan selän paperi ympäröi joskus lahjaa, nyt se suoristaa selkää.

Kesän juhlia ajatellen kirjarasiaan lisättiin jokaisen tulevan hääparin tai kihlaparin toive: olla toisen oma. Mikäli humua on tiedossa, on tämä erinomainen lahja uudelle onnelliselle parille, sisään voi nimittäin piilottaa vaikka lahjakortin, kustomoituja tyynyliinoja tai miehen suosikkilahjaidean: työkaluja! Vapaus valita sisältö on mahdollisuus mitä upeimmille hankinnoille. Kirjan ympärille organza-nauha, kortti kylkeen ja kohti kirkkoa!

Kirjan ihana vanilijainen ja metsäinen usva ihastuttaa meitä, toivottavasti myös tulevaa omistajaansa. Koska kirjarasia on vaatinut hieman enemmän työtä, ja on kooltaan tietosanakirjan kokoinen, on hintakin hieman ylhäisempi. Mutta kolmekymmentä rahaa kun raaskii luovuttaa, voi moisen opuksen kotiinsa kiikuttaa.

Suvivirren aikaan.

Koulu loppui aina Suvivirteen. Siitä tiesi, että kesä alkaisi, heinät tukehduttaisivat herkimmät ja jäätelönkulutus kasvaisi. Ilmeisesti tänä vuonna ei Suvivirttä valitettavasti veisattu, koska kesä ei kyllä ilmojen puolesta ei ole alkanut ollenkaan... Joten tässä onkin hyvää aikaa muistella kouluaikoja!

Tämä upea kirjarasia on tehty asiakkaan luovasta toiveesta aidosta, vanhasta ja ilmeisesti mitä rakkaimmasta Aapisesta! Eikös se niin ole, että rakkaimat ihmiset ja esineet saavat eniten kolhuja? Tätä kirjaa on varmaan pidetty öisinkin viekussa, oli se saanut niin paljon ihanaa ja aitoa lapsukaisen rakkautta.

Kirja oli jo nähnyt parhaimmat päivänsä, mutta siitä ei oltu raaskittu luopua. Kuulostaako tutulta? Varmaankin miltei jokaisella on vintillä tai kellarin komeroissa vanhoja koulukirjoja, joita aikoo tulevaisuudessa näyttää lapsilleen ja myöhemmille sukupolville. Mutta jos niitä on luettu niin ahkerasti, että sivutkin puuttuvat, kehoitamme tarttumaan tähän ideaan!

Aapisen arvokkuus säilytettiin, pohjassa käytettiin alkuperäistä kuvaa, tekstit reunoihin lainattiin muualta, ja kantta koristaa nykyään kukkatapetti, johon lisättiin hieman nykyaikaista säihkyä. Melkoinen päivitys! Mutta nyt rasia saa palvella omistajaansa uudessa tehtävässä. Huhun mukaan Aapista asuttaisivat tulevaisuudessa vanhat ruusuiset kiiltokuvat.

Salaisuuksien kirjasto.

Ruustinnan kirjarasioita on nyt kesän alkamisen kunniaksi viety opettajille, ylioppilaille sekä eläkkeelle jääville lahjaksi, ja tässä postauksessa esiintyvät yksilöt ovat tilaajansa omaksi iloksi! Koska yleensä vain yksi ihminen meidän lisäksi saa nauttia upeista tuotoksista, jaamme näitä salaisuuksien syövereitä vähän lukijoillemmekin. Lisäksi näistä saattaa tulla kivoja ideioita juurikin Sinulle, sillä nämäkin on kustomoitu tilaajan toiveesta.

Tämä kolmikko matkasi Jyväskylään. Kyseessä on melkoinen kopla: Kulta ja kuolema, Tammikuja sekä Isertin kauppahuone ilahduttavat nyt ystäväämme korurasioina, tai oikeastaan ihan minä rasioina vain!

Tammikujasta tehtiin melkoisen klassinen yksilö. Täynnä tekstiä ja Nannan vanhaa pitsiä tämä kirja voi edustaa upeasti missä tilassa vain!

Kulta ja kuolema sai sisäänsä enemmän kultaa ja vähemmän kuolemaa, nimittäin 1964 vuoden Kotiliedestä leikatut leidit viehättävät ja saavat ainakin tekijän suun kääntymään ylöspäin perinteisestä suomalaisesta tavasta poiketen. Tuohon aikaan naiset käyttäytyivät ja pukeutuivat aina arvokkaasti! Tosin, voipi olla ettei silloin pari opiskelijaikäistä tytteröä olisi voinut perustaa omaa yritystään tavoitteena toteuttaa haaveitaan. Ehkä on siis ihan mukavaa elellä 2000-lukua. Menneitä vuosikymmeniä voi fiilistellä mm. juurikin näin ja tietysti garderobin uudistuksella.

Isertin kauppahuone on taas Pariisin rakastajan unelma, nimittäin kirjan reunoja koristaa Pariisin kartta, pohjassa voi tutkailla Pariisin ympäristöä ja kannesta voi päivittää Pariisin metrot menneille vuosikymmenille. Myönnettäköön, että koska Pariisikin on vain rajatun kokoinen, pieni pala Osloa piti lainata meininkiin mukaan, mutta sovitaanko, että kyseessä ovat kaikki Oslossa asuvat ranskattaret ja Jean-Pierret?

Kukapa tietää ketkä rasioissa asustavat tänä päivänä... Lisää kuvia muista upeista tuotoksista on vielä luvassa, eihän me teitä rakkaat lukijamme voida pitää pimennossa! Kaikki upeudet jakoon ja muista näyttää sille vierustoverille työpaikalla tai rannalla.

Suuri hulluus ja muut lahjat.

Pian koittaa kaikkien äitien juhla, ja viikonloppuna viimeisimmätkin rientävät kauppoihin. Ruustinnassa äitienpäivää on valmisteltu jo useampia viikkoja, ja muutamat onnelliset ovat sunnuntaina upeiden kirjarasioiden uusia omistajia. Tässä muillekin lukijoille pieni ikkuna heidän äitienpäiväänsä.

Tämän upeampiin kansiin en ole vielä missään kirjassa törmännyt. Suuri hulluus valtaa kyllä sydämet välittömästi, niin meidän kuin asiakkaankin. Asianmukaiset kulutetut reunat ja hieman rikkinäinen selkä luovat sitä aitoa 50-luvun tunnelmaa. Kirja on nimittäin hullutellut aina vuodesta 1952 saakka, ja nyt hullutukset vasta alkoivatkin.

Upeat kannet tarvitsevat upeat ja tarpeeksi funky-monkey-maiset matskut upeuden ylläpitoon. Vaihtoehtoina pyörivät kaupunkien kartat, kaikki omistuksessa olevat tapetit, lehtimainokset ja -tekstit ja varmaan kaikki asunnosta irrotettava materiaali. Tämän kirjan valmistuksessa ei kuitenkaan vahingoitettu yhtään uutta tuotetta tai asuntoa. 

Lopputulos oli haasteellisuudesta huolimatta onnistunut, sillä lahjan saajan kotia koristavat ilmeisesti tismalleen samat kukkakuviot! Uskomaton sattuma, ihmeellinen yhteentörmäys ja hulvaton heitto. Haasteellisuus tuo siis hauskuuttakin elämään.

Seuraava kaksikko matkustaa Porin suunnalle. Punainen on ilmeisesti monenkin äidin juttu (toisen Ruustinnan rouvan äitikin kulkee tässä punaisuuden kastissa). Naistenlääkärin päiväkirja ja Naisten paratiisi, voiko osuvampia kirjoja äideille ostaa?

Naisten paratiisi sai mystisen sisällön, tänne kelpaa säilöä salaisuuksia, kerätä koruja tai piilottaa postikortteja. Mitä vain mieleen juolahtaa, sen voi kätkeä paratiisin maaperään.

Jos Suuri hulluus loi haasteita, niin teki myös hyvinkin tarkaan eri operaatioista kertova Naistenlääkärin päiväkirja. Hieman piti sensuuria tiukentaa, sillä eivät kaikki halua lukea yksityiskohtaisia kertomuksia erilaisista naistenvaivoista. Mutta kukapa nainen ei pitäisi valloittavan ihanasta kukkakedosta? Sensuuri vs. todellisuus 1-0.

Mikäli oma äitisi olisi ilahtunut moisesta, voi nyt satsata syntymäpäiviin, nimppareihin, jouluun tai ensi vuoden äitienpäivään. Ruustinnan äitienpäiväkirjapaja sulkeutuu, mutta muuten rasioiden valmistus jatkuu. Seuraavaksi vietetään valmistuvien juhlia, ja ylioppilaita voi pian hemmotella ylioppilasaiheisilla kirjarasioilla!

PS. Turkulaiset hei, tällä viikolla käynnissä Turku Design Festival ja lukuisia upeita tapahtumia!

Kirjarakkautta.

Rakkautta kirjoihin on monenlaista. Yksi rakastaa kirjoittaa, toinen kuvittaa, kolmas lukea ja me repiä! Tai no, emme me niitä revi, ainakaan kirjaimellisesti. Totaalidestruktio (mitä fingelskaa tuokin oli?!) on mottomme. Onneksi on asiakkaitakin, jotka jakavat rakkautemme uusien tuotteiden luomiseen ja kirjoilla sisustamiseen.

Tämä upea asiakkaan oma kirjayksilö oli matkalla antikvariaattiin, kunnes suunnitelmiin tuli muutos. Riisutut naamiot riisuttiin aivan paljaaksi, ja sisus muokattiin uusiksi.

Rasioiden tekemiseen sisältyy seuraavia lempivaiheita: kirjojen tuijottelu ja visioiden lentämisen odottelu, upeiden visioiden toteutus ja ihanien väri-/paperiyhdistelmien luominen, valmiin kokonaisuuden ihailu, sekä liiman repiminen sormista. Joissakin asioissa sitä ei koskaan kasva aikuiseksi.

Toisaalta luovuutta syövät ainainen mittaaminen ja viivottimella sählääminen. Luovuutta on kuitenkin päästy käyttämään työskentelyn suunnittelussa, taustamusiikin valinnassa ja visioimisessa. Sitä paitsi, kuka sanoi ettei hyvin tehty ja tarkasti mitattu työ tuo iloa? Jokaisen uuden rasian valmistuessa sitä kiittää mielessään kärsivällisyyttään ja pikkutarkkuuttaan.

Tämän kirjan salaisuutena on upea pohja. Kuinka sattuikaan löytymään paperia niin sopivissa sävyissä! Tämä paperi ei kuitenkaan ole Ruustinnan luomaa, vaan se on kulkeutunut joitakin vuosia sitten taiteilijalta isälle ja isältä tyttärelle. Lahjoitus on vihdoin päässyt käyttöön, ja omistaja pääsee nauttimaan pienestä taiteesta sisustuksessa.

Lisää kuvia valmistuneista rasioista tuloillaan, nyt kuulen keskeneräisten rasioiden huudon. Töihin mars.

Valkoista ja viheriöivää.

Sattuipa tässä niin, että pari viikkoa taaksepäin Ruustinna pääsi pieneen aarreaittaan. Parasta aarreaitoissa on se, että koskaan ei tiedä mitä sieltä löytyy. Kyseessä oli erään mummin käsityökokoelma, josta Ruustinnalle oli luvattu kaikki tarpeellinen. Alla olevissa kuvissa vähän herkkuja löydöksistä.

Pitsit olivat yllätys yllätys käsinvirkattuja. Muutamat tekoset lähtivät matkaan mukaan, mutta paikan päälle jäi muutama upea käsinvirkattu sängynpeite! Entisajan mummit olivat varmaan melkein supernaisia. Heistä on näköjään riittänyt niin kodin- ja lastenhoitoon kuin käsityöguruiksi.

Valkoinen iso pitsiliina saa pienen pesukonekäsittelyn, jonka jälkeen sakset todennäköisesti viuhuvat, tärkkiä aletaan keittämään ja lopputuloksena saadaan ehkä koruja? Onneksi liina on niin iso, että suurin osa ideoista saattaa jopa toteutua.

Käsityöfriikkinä täytyy kuitenkin todeta, että suurin helmi ja kirkkain timantti oli kokoelma upeita vanhoja virkkauskirjoja 70-luvulta! Nyt ei Ruustinnakaan ole täysin riippuvainen kirpputoreista, ja kivoista liinoista saa virkattuja yksittäisiä kuvioita korviin, takinpieleen ja hiuksiin. Tässä on kyllä pieni mutta, joka vähän latistaa riemunkiljahduksia. Nimittäin 70-luvulla suurin osa naisista oli varmaan kyseisiä käsityöguruja, sillä ohjeet eivät ole ollenkaan niin tarkkoja kuin nykyään. Nyt pääsee siis Ruustinnan sisäinen käsityöläinen kasvamaan, kun yrittää selvitä melko suurpiirteisistä ohjeista ja jokseenkin epämääräisistä kuvista.

Mitäs vielä? Puikkoja, koukkuja, lankoja, oh my. Värkkiä riittää, mutta miksei aikaa voi ostaa yhtä helposti kuin uutta kevätkangasta? Meillä tällä hetkellä valmistaudutaan kevään Retrotorille, tehdään äitienpäivätilauksia, ja huomenna juodaan varmaan simaa.

Ruustinnan kaksikko toivottaa lukijoilleen aurinkoista ja viheriöivää vappua!

Kustomoi oma kirjarasiasi!

Huhtikuuta on vielä jäljellä pikkuisen ja ehtihän tänne blogiin se lupaamamme postaus, jonka avulla voit tilata kustomoidun kirjarasiasi. Kyllähän se vaatikin hieman pohdiskelua ja ennen kaikkea tietotekniikkaa sekä jonkin sortin logistista suunnittelua. Katsotaan miten siinä sitten onnistuttiinkaan (varaamme oikeuden mahdollisiin muutoksiin). Eli tässä teille: Kustomoi oma kirjarasiasi!

1. Vaihe: Valitse haluamasi kirja alla olevan kuvan vaihtoehdoista.
Huomaa, että meillä on paljon muitakin kirjoja, niistä saa lisää tietoa kyselemällä. Kuvassa näkyy kansista mehukkaimmat osiot ja kirjojen nimet, joilla on yllättävän suuri merkitys valintaprosessissa. Kaikki kirjat ovat suunnilleen kokoa 21 cm x 15 cm x 2,5 cm, useimmat ovat ulkonäöltäänkin vanhoja kuluneine reunoineen. Poikkeuksellisen kauniit ruskeat sivut löytyvät Uudet tähdet syttyvät I ja Järkkymätön Dovre -kirjoista (kuvassa alhaalla)! Minä menen Amerikkaan ja Kainin maa -kirjoissa on kermanvaaleat sivut (kuvassa ylhäällä).

2. Vaihe: Pohdi kirjarasiasi ulkoisia ulottuvuuksia ja ominaisuuksia.
Esimerkkejä joistakin materiaaleistamme saat alla olevasta kuvasta. Mikäli et halua määritellä kaikkia ominaisuuksia ja pidät yllätyksistä, jätä luovuudellemme varaa. Kätköistämme löytyy mitä ihanimpia materiaaleja, jotka eivät mm. pienen määränsä vuoksi pääse tänne esille.

Materiaaleja rasian reunoihin, sisäkanteen tai pohjaan.

3. Kopioi ja täytä seuraavat tiedot sähköpostiin ja mailaa tilauksesi!
Alla olevan "lomakkeen" voi täyttää esimerkiksi näin:

Kirjan nimi: Minä menen Amerikkaan
Ulkoreunan materiaali: Kirjan omat sivut
Sisäreunan materiaali: Kirjan omat sivut
Pohja: Materiaali D (kartta)
Sisäkansi: (tyhjä)
Muut toiveet ja unelmat: pitsikoristus, tilaus ei ole kiireellinen

Osoitteeksi ruustinna(piste)turku(at)gmail(piste)com, ja paina Lähetä-nappia! Tilauksen voi myös muotoilla vapaasanaisesti, ja mikäli jokin kohta on epäselvä, kysymyksiä saa ehdottomasti lähettää.

Lomakkeen tyhjät kohdat tulkitsemme Ruustinnan luomisen vapaudeksi. Emme myöskään voi välttämättä taata, että haluamasi materiaali/kirja on vielä jäljellä, sillä nopeat syövät hitaat. Mahdollisista muutoksista pyrimme ilmoittamaan mahdollisimman pian tilaajalle. Rasian tekemiseen varaamme aikaa noin kaksi viikkoa, joka elää suuntaan tai toiseen tilausten ja muiden projektien määrästä riippuen. Haluamme kuulua nopean toiminnan joukkoihin, mutta mainitsethan erityisesti mikäli tilauksellasi on hirmuinen kiire. Kirjan hinta on 20 € + mahdolliset postikulut.

Älä ahristu, jos et ymmärrä vaan kommentoi tai laita kysymys sähköpostitse! Sisustus- ja suunnitteluintoa!

PS. Tämä saattoi tuntua sekavalta, ja sitä se onkin! Kirjoittajan ajatuksenjuoksu on myös jokseenkin sekavaa ja runsasta, MUTTA kuvia valmiista rasioista löytyy ainakin täältä ja tuolta.

Me ollaan vaan ja retroillaan.

Ensi sunnuntaina 25.3 Ruustinna versoaa jälleen, tällä kertaa ihka ensimmäistä kertaa Retrotorilla! Kevätpäivää vois siis viettää ihanalla brunssilla ja sitten herkullisella shoppailulla yläkerrassa. 

Pitsikorvikset menivät viimeksi hurjan nopeasti, ja nyt niille seuraa jatkoa. Koska materiaalimme ovat usein kierrätettyjä, uniikit korut ovat melko varma juttu. Toisaalta niitä ei monelle riitä, joten halukkaiden kannattaa olla aikaisin liikkeellä kellojen siirtämisestä huolimatta. Alla olevaa kuvaa katsellessa ainakin kirjoittaja meinaa pakahtua pitsionnesta...

Pitsituotteiden lisäksi tarjolla on Ruustinnan aikaisempiakin luomuksia: kierrätettyä tai uudistuotantoa, aina yhtä hyvällä maualla tehtyä. Erityisesti kirjarasiat ovat herättäneet kiinnostusta lähipäivinä, ja tilaustakin on Ruustinnalle saapunut.

Sunnuntaita odotellessa voi pohtia keille kaikille voi hankkia lahjoja, itseään unohtamatta. Ruustinna vaipuu vielä todennäköisesti korttipajailuun, jotta saadaan lisää keväisiä kortteja tarjolle. Vuoden 1964 Kotiliesi houkuttaa ihastuttavilla vanhoilla mainoksilla, ja mm. anatomiset keuhkot odottelevat suurempaa inspiraatiota.

Napit repun pohjalla.

Joskus meno on niin hurjaa, että sitä hajoaa jo liitoksistaan! Näin kävi pienelle nappipurkille, kansi auki ja sisälmykset ympäriämpäri reppua... Näky oli niin värikkään eksoottinen, että halusimme kirkastaa lukijoidenkin päivää tällä vahingolla. Tietysti pienten nappien kerääminen voi olla hiuksia nostattavaa puuhaa, mutta tuleepahan löydettyä ne aarteet muiden joukosta.

Prinsessan ja Prinssin elämästä ollaan jo hiiskuttu aikaisemmin, nyt se on muotoutunut uudeksi ja valmiiksi.  Näky oli tekijälleen miellyttävä, toivottavasti sinun silmää ei ahrista. Kirja ei ollutkaan mikään satukirja, vaan käsitteli hieman vakavampia ja todenmukaisia aiheita. Nyt kuitenkin sisus voi olla vaikka kuinka hempeä ja taianomainen, nykyinen omistaja sen päättäköön.

Kevät alkaa saapua Ruustinnankin elämään uusien värien, nappien ja pitsien merkeissä. Kirppislöytöjen jännitystä lisää se, että sesonkivärit ovat useimmiten aivan jotain muuta kuin kaupoissa. Joku voisi negatiivisesti kutsua sitä "vääräksi löydöksi", me käytämme mieluumin ilmaisua "vuodenajasta riippumatta", kuten yllä olevassa kuvassa hieman vilahtaa! Voimme siis julkaista kevätmallistomme keskeisiä värejä: Tumman ruskea, joka muistuttaa lumen alta paljastuvaa haisevaa multaista maata. Vaalean ruskean eri sävyt, joita löytyy talven jäänteillä olevista talventörröttäjistä ja muista kuivuneista kasveista. Muut kukkaisvärit kaikissa sävyissä, joita alkaa pikkuhiljaa ilmestyä puutarhaan ja ojan penkoille, jokunen väri voi löytyä talitintin masusta. Voilà! Kevät on mahtava inspiraatio, ja jokaiselle luulisi joku väri löytyvän. Lisäksi postissa on saapunut mystisiä kenkälaatikoita täynnä aarteita, joilla on vuosikymmenien tarinat takanaan. Näistä toisella kertaa.

Hei, muistattehan sen mystisen aarteen postauksessa Craft station? Ei me olla unohdettu kertoa oikeaa vastausta, odottelimme vain että lukijat olisivat tiedottomuudesta tuskissaan. Tämä vempain mahtuu siis kämmenelle, joten se ei ole ompelukone. Vempaimen avulla pujotetaan lanka neulan silmään! Niinpä, enpä olisi arvannut. Neula asetetaan siis tötterön näköiseen päähän, lanka mystiseen kohtaan, painetaan valkoista jalkaa ja suih, lanka meni oikeaan osoitteeseen. No, pitsipirkko ja Jompu ystävällisesti ottivat osaa pähkäilyyn, niinpä haluamme palkita uurastuksenne Ruustinnan kortilla! Ottakaa naiset yhteyttä sähköpostiimme ilmoittaen yhteystietonne, niin vaivannäkönne palkitaan. Korteissa kevättä onkin enemmän rinnassa myös yleisesti määriteltyjen standardien mukaisesti.

Kenraalien yö.

Kenraalien yö oli kovin väkivaltainen kertomus mistälie, parempi mieli tuli, kun raa'asti viilsi sivut pois, ja liimasi kanteen pienet siivet. Ei mikään, jolla on pienet siivet voi olla enää kauhean paha! Siivet lennättivät siis pahat tarinat pois ja tilalle löytyi uusi satu.

Kirja se on vieläkin, mutta sisälle kun kurkistaa, niin Amsterdam siellä pilkottaa. Tai ainakin muutaman vuosikymmenen takainen Amsterdam. Tuskin vedet ovat ainakaan vaihtaneet paikkaa, mutta jokunen muu voi olla toisin. Tämän kanssa ei siis välttämättä kannata lähteä suunnistamaan, Ruustinna ei korvaa eksymisestä aiheutuvaa traumaa.

Kantta koristaakin Ateena, josta löytyy ihania kadunnimiä! Hermeksenkatu voittaa kyllä Hämeentiet, eikä mikään Makkaramäki vedä vertoja Nymfien kukkulalle. Kakolakaan ei ole niin historiallinen kuin Ns. Sokrateen vankila. Toisaalta, löytyyhän Turustakin Kirsikkatie ja muut makoisan marjaisat maut.

Jos ei vielä välähtänyt, niin rasiahan siitä tosiaan tuli! Nykyinen kenraalien yö voi kertoa matkamuistoista, vastaanotetuista korteista, tai vaikka mummon perintöhelmistä. Kirjat antavat aina lukijalleen mahdollisuuksia omien mielikuvien muodostamiseen. Niin tämäkin! Kenraalit toimivat vasta testiversiona, mutta Prinsessa ja Prinssi tuolla laatikossa jo odottavat omaa uutta tarinaansa.

Ja täällähän niitä kortteja jo hieman näkyykin. Siis ystävänpäiväkortteja tulloo enemmänkin, jouvut vain odottelemahan vielä hetkisen. Skannerilla on ooppera käynnissä, ollaan vasta toisessa näytöksessä.