Ensimmäinen fascinator.

Näiden hiuskoristeiden tai suomalaisittain fascinaattorien tarina täytyy vissiin kertoa ihan A:sta alkaen. Olipa kerran siis pari pientä jänöjuntusta, jotka hyppelivät pitkin kukkaketoja päivät pitkät. No valitettavasti ne asuivat jääkarhujen maassa, eli Suomessa, jolloin syksyllä kaikki ihanaiset kukkaset kuihtuvat talven tieltä pois. Ja koska jääpuikot valtaavat ilmaston hyvinkin pitkäksi aikaa, jänöjuntusten elämä alkoi käydä tylsäksi. Niinpä ne pestasivat Lumikin tekemään heille myös talven yli säilyviä kukkia. Näin syntyivät Ruustinnan, eli Lumikin alihankkijan luomat fascinaattorit.

Seuraavaksi se todellisempi ja asiakirjamaisempi raportti luomuksista. Uudet alaa valtaavat hiuskoristeet saivat ideansa siitä, että olisi kiva asustaa päitämme muillakin tuotteilla kuin pitsiturbaaneilla. Siksipä romuttiin kankaiden jämäpalavarastot läpi, joista löytyi yllättävän paljon pitsiä ja tuota ihanaa sinistä silkkisifonkia. Seuraavaksi romuamisen kohteeksi joutuivat helmivarastot, jotka osottautuivat myös melko runsaiksi. Lopuksi kierrätysnahkapussit läpi, vähän tuunausta nahkarei'ittimellä, ja loppusilauksena tyllaus! (Tämä on uusin allekirjoittaneen keksimä termi! Koska keksiminen tuntuu olevan välillä niin älyvapaata, taitaa se jäädä käyttöön työvaiheen nimenä. Eikä sillä ole mitään tekemistä kakkujen koristelun kanssa!) Näin syntyi ensimmäinen hiuskoriste, vähän näyttävämpi fascinator.

Enää tarvitaan vain juhlahetkiä, juhlattaria ja vieraita somistamaan nämä upeat korut kauniilla olemuksillaan!