Hiljaiselon sielunelämä.

Hiljaisuus - ihana raikastava tuulahdus jotakin uutta kiireen keskellä, vai painostava ja ahdistava odotus paremmasta? Meillä hiljaisuus kertoo myös siitä, että valmistaudumme johonkin suurempaan. Tyyntä myrskyn edellä! Reilun viikon päästä lauantaina 10.3 Ruustinna on nimittäin tuotteineen ja ideoineen käytettävissänne Skanssissa haveSTAIL tapahtumassa! Kävijämäärän myrskyä odotellessa yritämmekin puurtaa tuotoksiamme, jotka voivat matkustaa uusiin maisemiin ilahduttamaan uusia tuttavuuksia.

Tärkkikattila on laulanut sokerisia sulosointujaan, pitsit ovat löytäneet itselleen uuden stereokemian, ja uudet ideat ovat hiljaisuudessa saaneet tilaa kehkeytyä prototyypeiksi. Kehoitammekin siis tulemaan lompakko täynnä uteliaisuutta tapaamaan meitä!

Lopuksi herkullisia pitsejä, nam. Täytyypä mennä oikeastikin hypistelemään niitä, sillä pitsi päivässä parantaa pikkukiukun!

Napit repun pohjalla.

Joskus meno on niin hurjaa, että sitä hajoaa jo liitoksistaan! Näin kävi pienelle nappipurkille, kansi auki ja sisälmykset ympäriämpäri reppua... Näky oli niin värikkään eksoottinen, että halusimme kirkastaa lukijoidenkin päivää tällä vahingolla. Tietysti pienten nappien kerääminen voi olla hiuksia nostattavaa puuhaa, mutta tuleepahan löydettyä ne aarteet muiden joukosta.

Prinsessan ja Prinssin elämästä ollaan jo hiiskuttu aikaisemmin, nyt se on muotoutunut uudeksi ja valmiiksi.  Näky oli tekijälleen miellyttävä, toivottavasti sinun silmää ei ahrista. Kirja ei ollutkaan mikään satukirja, vaan käsitteli hieman vakavampia ja todenmukaisia aiheita. Nyt kuitenkin sisus voi olla vaikka kuinka hempeä ja taianomainen, nykyinen omistaja sen päättäköön.

Kevät alkaa saapua Ruustinnankin elämään uusien värien, nappien ja pitsien merkeissä. Kirppislöytöjen jännitystä lisää se, että sesonkivärit ovat useimmiten aivan jotain muuta kuin kaupoissa. Joku voisi negatiivisesti kutsua sitä "vääräksi löydöksi", me käytämme mieluumin ilmaisua "vuodenajasta riippumatta", kuten yllä olevassa kuvassa hieman vilahtaa! Voimme siis julkaista kevätmallistomme keskeisiä värejä: Tumman ruskea, joka muistuttaa lumen alta paljastuvaa haisevaa multaista maata. Vaalean ruskean eri sävyt, joita löytyy talven jäänteillä olevista talventörröttäjistä ja muista kuivuneista kasveista. Muut kukkaisvärit kaikissa sävyissä, joita alkaa pikkuhiljaa ilmestyä puutarhaan ja ojan penkoille, jokunen väri voi löytyä talitintin masusta. Voilà! Kevät on mahtava inspiraatio, ja jokaiselle luulisi joku väri löytyvän. Lisäksi postissa on saapunut mystisiä kenkälaatikoita täynnä aarteita, joilla on vuosikymmenien tarinat takanaan. Näistä toisella kertaa.

Hei, muistattehan sen mystisen aarteen postauksessa Craft station? Ei me olla unohdettu kertoa oikeaa vastausta, odottelimme vain että lukijat olisivat tiedottomuudesta tuskissaan. Tämä vempain mahtuu siis kämmenelle, joten se ei ole ompelukone. Vempaimen avulla pujotetaan lanka neulan silmään! Niinpä, enpä olisi arvannut. Neula asetetaan siis tötterön näköiseen päähän, lanka mystiseen kohtaan, painetaan valkoista jalkaa ja suih, lanka meni oikeaan osoitteeseen. No, pitsipirkko ja Jompu ystävällisesti ottivat osaa pähkäilyyn, niinpä haluamme palkita uurastuksenne Ruustinnan kortilla! Ottakaa naiset yhteyttä sähköpostiimme ilmoittaen yhteystietonne, niin vaivannäkönne palkitaan. Korteissa kevättä onkin enemmän rinnassa myös yleisesti määriteltyjen standardien mukaisesti.

Helmi ystävät.

Helmikuu on paras kuukausi! Herkuttelijat laskeutuvat mukavasti tulevaan paastoon Runebergintortuilla, laskiaispullilla, hernekeitolla ja pannukakulla. Toinen Ruustinnoista on myös syntynyt kyseisessä kuussa, joten aurinkoa, euforiaa ja helmeilyä riittää! Mutta vakavoidutaanpa hetkeksi.

Helmikuussa on myös erityinen päivä muistaa kaikkia helmiä ympärillään; Ystävänpäivä. Valentine's Day. Alla hjärtans dag. You name it!  Ruustinna on valmistanut  kortteja sydämellä tätä päivää varten, ja tässä on joitain tuotoksiamme. Kuvat puhukoon puolestaan.

 

Ihanaista rakkauden täyteistä päivää kaikille! Ja taas on loistava syy herkutella vaikka jonkun sydämenmuotoisen leivoksen parissa...

Korttitalo.

Kovasta pakkasesta huolimatta Ruustinna uhmasi Mr. Pakkasherraa, kiskoi vähäisetkin vaatteet päällensä, ja suuntasi ulos mm. näiden korttien kanssa. Skanneri on päättänyt usean näytöksen oopperansa, ja korteista saadaan tännekin vihdoin kuvia.

Kylmästä huolimatta joku lämminsydäminen sanoo varmasti tänäänkin Tahdon. Keväisella kortilla haluammekin onnitella tuoreita rouvasihmisiä, nuoria ja vanhoja. Kortista löytyy sulhasellekin sopiva auto, emmekä kuorruttaneet sitä pitsillä! Joskus less is more, vaikka tämän myöntäminen voikin olla vaikeaa.

Muita sankareita onnitellaan kylmäsävyisesti, toivottavasti onnitteluhalaus on lämpöisämpi! Perintöhelmet eivät sentään päässeet korttiin, mutta kyllä jälitelmätkin hivelevät pikkutyttöjen, ja miksei isompienkin tyttöjen silmiä.

Nämä herrat ovatkin näköjään lähdössä pidemmälle matkalle. Liekö talokaupat vai emännän haut menossa, tyylikkäästi ainakin matkataan. Burberryt ja knallit matkassa luulisi isompienkin hankkeiden onnistuvan. 

Dantesta tulee mieleen lähinnä Dante Alighieri, mutta tämän kortin sisus ei ole kuuma tai polttava. Toisaalta, ei kortista löydy myöskään Dante Fossettin runoja, vaan kortin antajan loistokkaita ajatuksia!

Nykyään useimmilta löytyy jo digijärkkärit ja ainakin viiden metrin objektiivit. Kyllä sitä vanhallakin kameralla tuli mahtavia kuvia! Ainakin sellaisia, että ovat nykyään muodissa niin sisustustauluina kuin kangaskasseissa. Ja vaikka Ruustinnakin salaa iltaisin haaveilee edes puolijärkkäristä, vanhaan tavaraan suhtaudumme asianmukaisella kunnioituksella.

Vammala on jo historiaa! Siksipä tällainen kortti on todellista vintagea. Suunnistitpa kortin kanssa tai ilman, eksyt nykyään Sastamalassa.

Ystävät muodostavat toisinaan jonkinlaisen eläintarhan. Toiset kaakattavat kolmistaan kahvilan orrella, toiset vaeltavat laumassa lauhkeasti elokuviin, ja jotkut viihtyvät kaksikseen asfalttiviidakossa. Tärkeintä on, että ystävä on lähellä sydäntä, oli hän minkälainen otus tahansa.

Ja hei, nämä kaikki kortit löytyvät siis Kankaanpäästä Postellista! Niiden seurana on lukuisia muita kortteja, joista kuvia saadaan tänne aikanaan. Vaalikahvien tai vaalivalvojaisten kylkiäisinä kannattaa siis etsiä ystävälleen sopivaa korttia, ja vaikka sellaista kuuluisaa rintakorua!

Ruustinna kehoittaa lukijoitaan pysymään lämpiminä.

Kenraalien yö.

Kenraalien yö oli kovin väkivaltainen kertomus mistälie, parempi mieli tuli, kun raa'asti viilsi sivut pois, ja liimasi kanteen pienet siivet. Ei mikään, jolla on pienet siivet voi olla enää kauhean paha! Siivet lennättivät siis pahat tarinat pois ja tilalle löytyi uusi satu.

Kirja se on vieläkin, mutta sisälle kun kurkistaa, niin Amsterdam siellä pilkottaa. Tai ainakin muutaman vuosikymmenen takainen Amsterdam. Tuskin vedet ovat ainakaan vaihtaneet paikkaa, mutta jokunen muu voi olla toisin. Tämän kanssa ei siis välttämättä kannata lähteä suunnistamaan, Ruustinna ei korvaa eksymisestä aiheutuvaa traumaa.

Kantta koristaakin Ateena, josta löytyy ihania kadunnimiä! Hermeksenkatu voittaa kyllä Hämeentiet, eikä mikään Makkaramäki vedä vertoja Nymfien kukkulalle. Kakolakaan ei ole niin historiallinen kuin Ns. Sokrateen vankila. Toisaalta, löytyyhän Turustakin Kirsikkatie ja muut makoisan marjaisat maut.

Jos ei vielä välähtänyt, niin rasiahan siitä tosiaan tuli! Nykyinen kenraalien yö voi kertoa matkamuistoista, vastaanotetuista korteista, tai vaikka mummon perintöhelmistä. Kirjat antavat aina lukijalleen mahdollisuuksia omien mielikuvien muodostamiseen. Niin tämäkin! Kenraalit toimivat vasta testiversiona, mutta Prinsessa ja Prinssi tuolla laatikossa jo odottavat omaa uutta tarinaansa.

Ja täällähän niitä kortteja jo hieman näkyykin. Siis ystävänpäiväkortteja tulloo enemmänkin, jouvut vain odottelemahan vielä hetkisen. Skannerilla on ooppera käynnissä, ollaan vasta toisessa näytöksessä.

Craft station.

Perjantai on hyvä päivä pajailla. Eiliseen pajailuun kuului viime viikonloppuisten löytöjen ihastelua vielä yhdessä tupla Oooh-huudoilla, mietintämyssyn tuunausta kymmenillä ihanilla käsin tehdyillä pitseillä (Haluamme nostaa hattua kaikille pitsin virkkaajille ja nyplääjille! 

R-E-S-P-E-C-T!) ja korttiaskartelua. Kortteja joutunette odottamaan vielä hetkisen, täytyy ensin laulattaa skanneria. Mutta ystäviä voi pian muistaa trendikkäällä, lähes vintagemaisella etanapostilla!

Tällainen aarre saapui Kouvolasta. What is it?! Kumpikaan Ruustinnan rouvista ei arvannut alkuperäistä tarkoitusta, on se vaan niin kummallinen tankkausasema. What about you? Kommentoikaa mikä se voisi olla, paljastetaan vastaus myöhemmin. Oikein vastanneelle käsityögurulle lienee luvassa pakkaspäivä!

Siunatut mummot.

Viikonloppu olikin yhtä tohinaa, kun Ruustinnan rouvat järjestelivät tahollaan jälleenmyyntiä. Mukaan mahtui kuitenkin materiaalin hankintaa. Kouvolasta saapui iso käsityötarvikelähetys sekä ompelukone Nannalta, ja mielessä vaan pyöriikin, että mitä sieltä mahtaakaan löytyä. Myös kirppislöytöjä on mahtunut Ruustinnan elämään, ja muutama helmi pääseekin estradille.

Vanhat kirjat ovat kirjahyllyjen suola. Tähän pinoon mahtuu niin romaaneja kuin vanhat geometrian ja ruotsin kirjat. Suolan sokerina pohjalla oli 50-luvulta peräisin oleva Hyvinpukeutuva nainen -niminen opus. Täältä vinkkejä vaikka nenäkkäälle tyypille sopivaan tukkalaitteeseen ja hattuun, tai ihon puhdistukseen: "Jollei ole tilaisuutta jokapäiväiseen lämpimään kylpyyn, on parasta totuttautua joka-aamuiseen viileään suihkuun."

Lukutoukalle löytyi kirjojen lisäksi silmälasit, joiden uusi elämä on keksimättä, sekä lampunvarjostin. Lampunvarjostin kaipaa pientä ehostusta, vaikka keltaisellä pitsillä, joka löydyttyään sai melkoisen "Score!" huudon. Orionin Salmisal-pullo on aikaisempia kirpparihelmiä, edelleen ihastuttava.

Tämä löytö purettiin jo atomeiksi. Siitä saa ainakin kaksi kelloa (tai jotain muuta), sekä kellotelineen (tai jonkun muun telineen), ja hintakin oli Ruustinna-ystävällinen. Mahtava fiilis kun koneisto oli toimiva! Ei siis mikään turha ostos.

Pitsit ovat Ruustinnan juttu, siksipä kirpparien pienet liinakätköt täytyy tutkia tarkkaan. Mukaan tarttui pari valioyksilöä, kuten tämä vaalea liina. Lisäksi löytyi marjapuuron värinen pyöreä pitsiliina. Kyllä meille muutkin liinat kelpaavat, kuten pienet pellavan oloiset ja näköiset liinat, jotka sujahtivat ostoskoriin.

Kenenköhän häälahja tämäkin lakana on ollut? TK, vaikka Tiina ja Kauko? Vai Taavetti ja Katariina? Mistä lienee, kuosi oli niin herttainen, että uusiokäyttöönhän se menee!

Ei pitsejä ilman nappeja! Kokonainen purnukka lähti matkaan, samoin anopin varastosta parhaimmat. Kun rintakoruja on maailmalla, niin uusia tarvitaan, ja niihin tietysti uudet napit. Sitä tuntee itsensä taas pikkutytöksi, kun kaataa yllätyspurkillisen nappeja pöydälle ja tutkailee mitä sitä oikein tulikaan ostettua.

Ihanaiset siunatut mummot, jotka kierrättävät vanhat aarteensa Ruustinnan rouvien löydöiksi. Kaapit täynnä uusia materiaaleja voi uusi brainstormaus käynnistyä. Mitähän näistä kaikista oikein tulee?